sovitella

Finnish

Etymology

From sovittaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitelːɑˣ/, [ˈs̠o̞ʋiˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): so‧vi‧tel‧la

Verb

sovitella

1. (transitive) To mediate, reconcile.

Conjugation

Inflection of sovitella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittelen	en sovittele	1st sing.	olen sovitellut	en ole sovitellut
2nd sing.		sovittelet	et sovittele	2nd sing.	olet sovitellut	et ole sovitellut
3rd sing.		sovittelee	ei sovittele	3rd sing.	on sovitellut	ei ole sovitellut
1st plur.		sovittelemme	emme sovittele	1st plur.	olemme sovitelleet	emme ole sovitelleet
2nd plur.		sovittelette	ette sovittele	2nd plur.	olette sovitelleet	ette ole sovitelleet
3rd plur.		sovittelevat	eivät sovittele	3rd plur.	ovat sovitelleet	eivät ole sovitelleet
passive		sovitellaan	ei sovitella	passive	on soviteltu	ei ole soviteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittelin	en sovitellut	1st sing.	olin sovitellut	en ollut sovitellut
2nd sing.		sovittelit	et sovitellut	2nd sing.	olit sovitellut	et ollut sovitellut
3rd sing.		sovitteli	ei sovitellut	3rd sing.	oli sovitellut	ei ollut sovitellut
1st plur.		sovittelimme	emme sovitelleet	1st plur.	olimme sovitelleet	emme olleet sovitelleet
2nd plur.		sovittelitte	ette sovitelleet	2nd plur.	olitte sovitelleet	ette olleet sovitelleet
3rd plur.		sovittelivat	eivät sovitelleet	3rd plur.	olivat sovitelleet	eivät olleet sovitelleet
passive		soviteltiin	ei soviteltu	passive	oli soviteltu	ei ollut soviteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittelisin	en sovittelisi	1st sing.	olisin sovitellut	en olisi sovitellut
2nd sing.		sovittelisit	et sovittelisi	2nd sing.	olisit sovitellut	et olisi sovitellut
3rd sing.		sovittelisi	ei sovittelisi	3rd sing.	olisi sovitellut	ei olisi sovitellut
1st plur.		sovittelisimme	emme sovittelisi	1st plur.	olisimme sovitelleet	emme olisi sovitelleet
2nd plur.		sovittelisitte	ette sovittelisi	2nd plur.	olisitte sovitelleet	ette olisi sovitelleet
3rd plur.		sovittelisivat	eivät sovittelisi	3rd plur.	olisivat sovitelleet	eivät olisi sovitelleet
passive		soviteltaisiin	ei soviteltaisi	passive	olisi soviteltu	ei olisi soviteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sovittele	älä sovittele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sovitelkoon	älköön sovitelko	3rd sing.	olkoon sovitellut	älköön olko sovitellut
1st plur.		sovitelkaamme	älkäämme sovitelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sovitelkaa	älkää sovitelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sovitelkoot	älkööt sovitelko	3rd plur.	olkoot sovitelleet	älkööt olko sovitelleet
passive		soviteltakoon	älköön soviteltako	passive	olkoon soviteltu	älköön olko soviteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovitellen	en sovitelle	1st sing.	lienen sovitellut	en liene sovitellut
2nd sing.		sovitellet	et sovitelle	2nd sing.	lienet sovitellut	et liene sovitellut
3rd sing.		sovitellee	ei sovitelle	3rd sing.	lienee sovitellut	ei liene sovitellut
1st plur.		sovitellemme	emme sovitelle	1st plur.	lienemme sovitelleet	emme liene sovitelleet
2nd plur.		sovitellette	ette sovitelle	2nd plur.	lienette sovitelleet	ette liene sovitelleet
3rd plur.		sovitellevat	eivät sovitelle	3rd plur.	lienevät sovitelleet	eivät liene sovitelleet
passive		soviteltaneen	ei soviteltane	passive	lienee soviteltu	ei liene soviteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sovitella		present	sovitteleva	soviteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovitellakseni sovitellaksemme 2nd sovitellaksesi sovitellaksenne 3rd sovitellakseen sovitellaksensa		past	sovitellut	soviteltu
2nd	inessive2	sovitellessa	soviteltaessa	agent3	sovittelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovitellessani sovitellessamme 2nd sovitellessasi sovitellessanne 3rd sovitellessaan sovitellessansa		negative	sovittelematon
	instructive	sovitellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sovittelemassa	—
	elative	sovittelemasta	—
	illative	sovittelemaan	—
	adessive	sovittelemalla	—
	abessive	sovittelematta	—
	instructive	sovitteleman	soviteltaman
4th4	verbal noun	sovitteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittelemaisillani sovittelemaisillamme 2nd sovittelemaisillasi sovittelemaisillanne 3rd sovittelemaisillaan sovittelemaisillansa

Derived terms

• sovitelma
• sovitteleva
• sovittelija
• sovittelu

 

Further reading

• “sovitella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03