sovitteleva

Finnish

Etymology

sovitella (“to conciliate”) +‎ -va

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitːeleʋɑ/, [ˈs̠o̞ʋit̪ˌt̪e̞le̞ʋɑ̝]
• Rhymes: -eleʋɑ
• Syllabification^(key): so‧vit‧te‧le‧va

Adjective

sovitteleva (comparative sovittelevampi, superlative sovittelevin)

1. conciliatory (willing to conciliate)

Declension

Inflection of sovitteleva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		sovitteleva	sovittelevat
genitive		sovittelevan	sovittelevien
partitive		sovittelevaa	sovittelevia
illative		sovittelevaan	sovitteleviin
		singular	plural
nominative		sovitteleva	sovittelevat
accusative	nom.	sovitteleva	sovittelevat
	gen.	sovittelevan
genitive		sovittelevan	sovittelevien sovittelevainrare
partitive		sovittelevaa	sovittelevia
inessive		sovittelevassa	sovittelevissa
elative		sovittelevasta	sovittelevista
illative		sovittelevaan	sovitteleviin
adessive		sovittelevalla	sovittelevilla
ablative		sovittelevalta	sovittelevilta
allative		sovittelevalle	sovitteleville
essive		sovittelevana	sovittelevina
translative		sovittelevaksi	sovitteleviksi
abessive		sovittelevatta	sovittelevitta
instructive		—	sovittelevin
comitative		—	sovittelevine

Possessive forms of sovitteleva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative sovittelevani sovittelevani accusative nom. sovittelevani sovittelevani gen. sovittelevani genitive sovittelevani sovittelevieni sovittelevainirare partitive sovittelevaani sovitteleviani inessive sovittelevassani sovittelevissani elative sovittelevastani sovittelevistani illative sovittelevaani sovitteleviini adessive sovittelevallani sovittelevillani ablative sovittelevaltani sovitteleviltani allative sovittelevalleni sovittelevilleni essive sovittelevanani sovittelevinani translative sovittelevakseni sovittelevikseni abessive sovittelevattani sovittelevittani instructive — — comitative — sovittelevineni second-person singular possessor singular plural nominative sovittelevasi sovittelevasi accusative nom. sovittelevasi sovittelevasi gen. sovittelevasi genitive sovittelevasi sovitteleviesi sovittelevaisirare partitive sovittelevaasi sovitteleviasi inessive sovittelevassasi sovittelevissasi elative sovittelevastasi sovittelevistasi illative sovittelevaasi sovitteleviisi adessive sovittelevallasi sovittelevillasi ablative sovittelevaltasi sovitteleviltasi allative sovittelevallesi sovittelevillesi essive sovittelevanasi sovittelevinasi translative sovittelevaksesi sovitteleviksesi abessive sovittelevattasi sovittelevittasi instructive — — comitative — sovittelevinesi first-person plural possessor singular plural nominative sovittelevamme sovittelevamme accusative nom. sovittelevamme sovittelevamme gen. sovittelevamme genitive sovittelevamme sovitteleviemme sovittelevaimmerare partitive sovittelevaamme sovitteleviamme inessive sovittelevassamme sovittelevissamme elative sovittelevastamme sovittelevistamme illative sovittelevaamme sovitteleviimme adessive sovittelevallamme sovittelevillamme ablative sovittelevaltamme sovitteleviltamme allative sovittelevallemme sovittelevillemme essive sovittelevanamme sovittelevinamme translative sovittelevaksemme sovitteleviksemme abessive sovittelevattamme sovittelevittamme instructive — — comitative — sovittelevinemme second-person plural possessor singular plural nominative sovittelevanne sovittelevanne accusative nom. sovittelevanne sovittelevanne gen. sovittelevanne genitive sovittelevanne sovittelevienne sovittelevainnerare partitive sovittelevaanne sovittelevianne inessive sovittelevassanne sovittelevissanne elative sovittelevastanne sovittelevistanne illative sovittelevaanne sovitteleviinne adessive sovittelevallanne sovittelevillanne ablative sovittelevaltanne sovitteleviltanne allative sovittelevallenne sovittelevillenne essive sovittelevananne sovittelevinanne translative sovittelevaksenne sovitteleviksenne abessive sovittelevattanne sovittelevittanne instructive — — comitative — sovittelevinenne third-person possessor singular plural nominative sovittelevansa sovittelevansa accusative nom. sovittelevansa sovittelevansa gen. sovittelevansa genitive sovittelevansa sovitteleviensa sovittelevainsarare partitive sovittelevaansa sovitteleviaan sovitteleviansa inessive sovittelevassaan sovittelevassansa sovittelevissaan sovittelevissansa elative sovittelevastaan sovittelevastansa sovittelevistaan sovittelevistansa illative sovittelevaansa sovitteleviinsa adessive sovittelevallaan sovittelevallansa sovittelevillaan sovittelevillansa ablative sovittelevaltaan sovittelevaltansa sovitteleviltaan sovitteleviltansa allative sovittelevalleen sovittelevallensa sovittelevilleen sovittelevillensa essive sovittelevanaan sovittelevanansa sovittelevinaan sovittelevinansa translative sovittelevakseen sovittelevaksensa sovittelevikseen sovitteleviksensa abessive sovittelevattaan sovittelevattansa sovittelevittaan sovittelevittansa instructive — — comitative — sovittelevineen sovittelevinensa

Synonyms

• sopuisa
• sovinnollinen

Derived terms

• sovittelevasti

Participle

sovitteleva

1. present active participle of sovitella

Further reading

• “sovitteleva”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03