vaikea

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vaikeda, of unknown further origin, but possibly a variant of vaiva (with the adjectival suffix -ea). Cognate with Ingrian vaikia, Karelian vaigie and Votic vaikõa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑi̯keɑ/, [ˈʋɑi̯ke̞ɑ]
• Rhymes: -ɑikeɑ
• Syllabification^(key): vai‧ke‧a

Adjective

vaikea (comparative vaikeampi, superlative vaikein)

1. difficult, hard

   Synonyms: hankala, vaativa

   Antonyms: helppo, (colloquial) iisi

2. (pathology) serious, severe

   Synonym: vaikea-asteinen

   Hyponyms: lievä (“mild”), keskivaikea (“moderate”)

Declension

Inflection of vaikea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative		vaikea	vaikeat
genitive		vaikean	vaikeiden vaikeitten
partitive		vaikeaa vaikeata	vaikeita
illative		vaikeaan	vaikeisiin vaikeihin
		singular	plural
nominative		vaikea	vaikeat
accusative	nom.	vaikea	vaikeat
	gen.	vaikean
genitive		vaikean	vaikeiden vaikeitten vaikeainrare
partitive		vaikeaa vaikeata	vaikeita
inessive		vaikeassa	vaikeissa
elative		vaikeasta	vaikeista
illative		vaikeaan	vaikeisiin vaikeihin
adessive		vaikealla	vaikeilla
ablative		vaikealta	vaikeilta
allative		vaikealle	vaikeille
essive		vaikeana	vaikeina
translative		vaikeaksi	vaikeiksi
instructive		—	vaikein
abessive		vaikeatta	vaikeitta
comitative		—	vaikeine

Possessive forms of vaikea (type korkea)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	vaikeani	vaikeamme
2nd person	vaikeasi	vaikeanne
3rd person	vaikeansa

Derived terms

• vaikeasti
• vaikeus