valjo

Ingrian

Etymology

From valju (“harsh”) +‎ -o.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑljo/, [ˈʋɑlʲːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑljoi̯/, [ˈʋɑlʲjo̞i̯]
• Rhymes: -ɑljo, -ɑljoi̯
• Hyphenation: val‧jo

Adjective

valjo (comparative valjomp)

1. Synonym of valju
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Valjo ono loonto poljarnois zoonaas.

     The nature in the polar zone is harsh.

Declension

Declension of valjo (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	valjo	valjot
genitive	valjon	valjoin, valjoloin
partitive	valjoa	valjoja, valjoloja
illative	valjoo	valjoi, valjoloihe
inessive	valjoos	valjois, valjolois
elative	valjost	valjoist, valjoloist
allative	valjolle	valjoille, valjoloille
adessive	valjool	valjoil, valjoloil
ablative	valjolt	valjoilt, valjoloilt
translative	valjoks	valjoiks, valjoloiks
essive	valjonna, valjoon	valjoinna, valjoloinna, valjoin, valjoloin
exessive1)	valjont	valjoint, valjoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.