Open main menu

Wiktionary β

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

From vittu (cunt) -> vituttaa (to annoy) -> vitutus.

NounEdit

vitutus

  1. (vulgar) The state of being extremely annoyed, irritated, or pissed off, also describes being bugged by something. Further description in the article of the verb vituttaa.

Usage notesEdit

  • If one wants to clean up his language a little bit, but keep the message clear, one may use terms hatutus or ketutus (derived from hattu (hat) and kettu (fox), which rhyme with vittu) instead of vitutus.

DeclensionEdit

Inflection of vitutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vitutus vitutukset
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
illative vitutukseen vitutuksiin
singular plural
nominative vitutus vitutukset
accusative nom. vitutus vitutukset
gen. vitutuksen
genitive vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitive vitutusta vitutuksia
inessive vitutuksessa vitutuksissa
elative vitutuksesta vitutuksista
illative vitutukseen vitutuksiin
adessive vitutuksella vitutuksilla
ablative vitutukselta vitutuksilta
allative vitutukselle vitutuksille
essive vitutuksena vitutuksina
translative vitutukseksi vitutuksiksi
instructive vitutuksin
abessive vitutuksetta vitutuksitta
comitative vitutuksineen

SynonymsEdit

Related termsEdit