ystävä

FinnishEdit

EtymologyEdit

Unknown, but cognate to Livvi ystävy. Theories include a reduction of the present passive participle of *üskätä (to embrace, such verb is not attested), present active participle of *üstää (to want) (also unattested, < Germanic *wunskijaną; per Koivulehto),[1] or a front vowel variant of *ustava (compare Estonian ustav (loyal, faithful)), a present passive participle of the consonant stem *usk- related to usko (per Saarikivi).[2]

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈystæʋæ/, [ˈys̠t̪æʋæ]
  • Audio:
    (file)
  • Rhymes: -ystæʋæ
  • Syllabification: ys‧tä‧vä

NounEdit

ystävä

  1. friend

Usage notesEdit

Ystävä is used for intimate, longterm friends and is in contrast with kaveri (friend, pal).

DeclensionEdit

Inflection of ystävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ystävä ystävät
genitive ystävän ystävien
partitive ystävää ystäviä
illative ystävään ystäviin
singular plural
nominative ystävä ystävät
accusative nom. ystävä ystävät
gen. ystävän
genitive ystävän ystävien
ystäväinrare
partitive ystävää ystäviä
inessive ystävässä ystävissä
elative ystävästä ystävistä
illative ystävään ystäviin
adessive ystävällä ystävillä
ablative ystävältä ystäviltä
allative ystävälle ystäville
essive ystävänä ystävinä
translative ystäväksi ystäviksi
instructive ystävin
abessive ystävättä ystävittä
comitative ystävineen
Possessive forms of ystävä (type koira)
possessor singular plural
1st person ystäväni ystävämme
2nd person ystäväsi ystävänne
3rd person ystävänsä

Derived termsEdit

CompoundsEdit

See alsoEdit

ReferencesEdit

  1. ^ Koivulehto, Jorma. ehkä ja ehto, yskä ja ystävä. SUST 82 (1989) pp. 171-192
  2. ^ Saarikivi, Janne. ystävästä, uskosta ja vokaaleista. SUST 259 (2010) pp. 249-263

AnagramsEdit