hippiä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *hipjä. Cognates include Finnish hipiä and Veps hibj.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhipiæ/, [ˈhipːe̞], /ˈhibjæ/, [ˈhibi]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhipiæ/, [ˈhipˑiæ], /ˈhibjæ/, [ˈhib̥jæ]
• Rhymes: -ipeː, -ibj, -ipiæ, -ibjæ
• Hyphenation: hip‧pi‧ä

Noun

hippiä

1. skin
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:

     Inmihisel i monikkail elokkail hippiä ono katettu karvoil.

     The skin on a human and various animals is covered with fur.

Declension

Declension of hippiä (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	hippiä	hippiät
genitive	hippiän	hippiöin
partitive	hippiää	hippiöjä
illative	hippiää	hippiöihe
inessive	hippiääs	hippiöis
elative	hippiäst	hippiöist
allative	hippiälle	hippiöille
adessive	hippiääl	hippiöil
ablative	hippiält	hippiöilt
translative	hippiäks	hippiöiks
essive	hippiännä, hippiään	hippiöinnä, hippiöin
exessive1)	hippiänt	hippiöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• iho (of a human), nahka (of an animal)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 60