häirintä

Finnish

(index hä)

Etymology

häiri- +‎ -ntä

Pronunciation

• Hyphenation: häi‧rin‧tä
• IPA: /ˈhæirintæ/

Noun

häirintä

1. interference
2. harassment

Declension

Declension of häirintä (type kala) singular plural nominative häirintä häirinnät genitive häirinnän häirintöjen häirintäin1 partitive häirintää häirintöjä accusative häirintä häirinnän häirinnät inessive häirinnässä häirinnöissä elative häirinnästä häirinnöistä illative häirintään häirintöihin adessive häirinnällä häirinnöillä ablative häirinnältä häirinnöiltä allative häirinnälle häirinnöille essive häirintänä häirintöinä translative häirinnäksi häirinnöiksi instructive – häirinnöin abessive häirinnättä häirinnöittä comitative – häirintöineen 1) Rare.