haljeta

Finnish

(index ha)

Etymology

halje- +‎ -ta

Pronunciation

• Hyphenation: hal‧je‧ta
• Rhymes: valjeta
• IPA: /ˈhɑljetɑ(ʔ)/

Verb

haljeta

1. (intransitive) To rip, tear, split.
2. (intransitive) To crack, (be) fracture(d).
3. (intransitive) To burst, break, pop.

   Lapsi halkeaa, ellei pääse vessaan.

   The kid is bursting to go to the toilet.

Conjugation

Conjugation of haljeta (type katketa)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	halkean	en halkea	1st sing.	olen haljennut	en ole haljennut
2nd sing.	halkeat	et halkea	2nd sing.	olet haljennut	et ole haljennut
3rd sing.	halkeaa	ei halkea	3rd sing.	on haljennut	ei ole haljennut
1st plur.	halkeamme	emme halkea	1st plur.	olemme haljenneet	emme ole haljenneet
2nd plur.	halkeatte	ette halkea	2nd plur.	olette haljenneet	ette ole haljenneet
3rd plur.	halkeavat	eivät halkea	3rd plur.	ovat haljenneet	eivät ole haljenneet
passive	haljetaan	ei haljeta	passive	on haljettu	ei ole haljettu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	halkesin	en haljennut	1st sing.	olin haljennut	en ollut haljennut
2nd sing.	halkesit	et haljennut	2nd sing.	olit haljennut	et ollut haljennut
3rd sing.	halkesi	ei haljennut	3rd sing.	oli haljennut	ei ollut haljennut
1st plur.	halkesimme	emme haljenneet	1st plur.	olimme haljenneet	emme olleet haljenneet
2nd plur.	halkesitte	ette haljenneet	2nd plur.	olitte haljenneet	ette olleet haljenneet
3rd plur.	halkesivat	eivät haljenneet	3rd plur.	olivat haljenneet	eivät olleet haljenneet
passive	haljettiin	ei haljettu	passive	oli haljettu	ei ollut haljettu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	halkeaisin halkeisin	en halkeaisi en halkeisi	1st sing.	olisin haljennut	en olisi haljennut
2nd sing.	halkeaisit halkeisin	et halkeaisi et halkeisi	2nd sing.	olisit haljennut	et olisi haljennut
3rd sing.	halkeaisi halkeisi	ei halkeaisi ei halkeisi	3rd sing.	olisi haljennut	ei olisi haljennut
1st plur.	halkeaisimme halkeisimme	emme halkeaisi emme halkeisi	1st plur.	olisimme haljenneet	emme olisi haljenneet
2nd plur.	halkeaisitte halkeisitte	ette halkeaisi ette halkeisi	2nd plur.	olisitte haljenneet	ette olisi haljenneet
3rd plur.	halkeaisivat halkeisivat	eivät halkeaisi eivät halkeisi	3rd plur.	olisivat haljenneet	eivät olisi haljenneet
passive	haljettaisiin	ei haljettaisi	passive	olisi haljettu	ei olisi haljettu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	halkea	älä halkea	2nd sing.	ole haljennut	älä ole haljennut
3rd sing.	haljetkoon	älköön haljetko	3rd sing.	olkoon haljennut	älköön olko haljennut
1st plur.	haljetkaamme	älkäämme haljetko	1st plur.	olkaamme haljenneet	älkäämme olko haljenneet
2nd plur.	haljetkaa	älkää haljetko	2nd plur.	olkaa haljenneet	älkää olko haljenneet
3rd plur.	haljetkoot	älkööt haljetko	3rd plur.	olkoot haljenneet	älkööt olko haljenneet
passive	haljettakoon	älköön haljettako	passive	olkoon haljettu	älköön olko haljettu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	haljennen	en haljenne	1st sing.	lienen haljennut	en liene haljennut
2nd sing.	haljennet	et haljenne	2nd sing.	lienet haljennut	et liene haljennut
3rd sing.	haljennee	ei haljenne	3rd sing.	lienee haljennut	ei liene haljennut
1st plur.	haljennemme	emme haljenne	1st plur.	lienemme haljenneet	emme liene haljenneet
2nd plur.	haljennette	ette haljenne	2nd plur.	lienette haljenneet	ette liene haljenneet
3rd plur.	haljennevat	eivät haljenne	3rd plur.	lienevät haljenneet	eivät liene haljenneet
passive	haljettaneen	ei haljettane	passive	lienee haljettu	ei liene haljettu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		haljeta		present	halkeava	haljettava
long I		haljetakseen 2		past	haljennut	haljettu
II	inessive	haljetessa 1	haljettaessa	agent	halkeama1, 3
	instructive	haljeten	–	negative	halkeamaton
III	inessive	halkeamassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	halkeamasta	–
	illative	halkeamaan	–
	adessive	halkeamalla	–
	abessive	halkeamatta	–
	instructive	halkeaman	haljettaman
IV	nominative	halkeaminen
	partitive	halkeamista
V		halkeamaisillaan 2

Synonyms

• (to crack, fracture) halkeilla
• (to burst, break, pop) puhjeta

Derived terms

• verbs: frequentative halkeilla

Related terms

• halkoa
• halkaista
• halki