hankalatöinen

Finnish

Etymology

hankala +‎ työ +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑŋkɑlɑˌtøi̯nen/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝lɑ̝ˌt̪ø̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -øinen
• Syllabification^(key): han‧ka‧la‧töi‧nen

Adjective

hankalatöinen

1. cumbersome, demanding, difficult

Declension

Inflection of hankalatöinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		hankalatöinen	hankalatöiset
genitive		hankalatöisen	hankalatöisten hankalatöisien
partitive		hankalatöistä	hankalatöisiä
illative		hankalatöiseen	hankalatöisiin
		singular	plural
nominative		hankalatöinen	hankalatöiset
accusative	nom.	hankalatöinen	hankalatöiset
	gen.	hankalatöisen
genitive		hankalatöisen	hankalatöisten hankalatöisien
partitive		hankalatöistä	hankalatöisiä
inessive		hankalatöisessä	hankalatöisissä
elative		hankalatöisestä	hankalatöisistä
illative		hankalatöiseen	hankalatöisiin
adessive		hankalatöisellä	hankalatöisillä
ablative		hankalatöiseltä	hankalatöisiltä
allative		hankalatöiselle	hankalatöisille
essive		hankalatöisenä	hankalatöisinä
translative		hankalatöiseksi	hankalatöisiksi
abessive		hankalatöisettä	hankalatöisittä
instructive		—	hankalatöisin
comitative		—	hankalatöisine

Possessive forms of hankalatöinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative hankalatöiseni hankalatöiseni accusative nom. hankalatöiseni hankalatöiseni gen. hankalatöiseni genitive hankalatöiseni hankalatöisteni hankalatöisieni partitive hankalatöistäni hankalatöisiäni inessive hankalatöisessäni hankalatöisissäni elative hankalatöisestäni hankalatöisistäni illative hankalatöiseeni hankalatöisiini adessive hankalatöiselläni hankalatöisilläni ablative hankalatöiseltäni hankalatöisiltäni allative hankalatöiselleni hankalatöisilleni essive hankalatöisenäni hankalatöisinäni translative hankalatöisekseni hankalatöisikseni abessive hankalatöisettäni hankalatöisittäni instructive — — comitative — hankalatöisineni second-person singular possessor singular plural nominative hankalatöisesi hankalatöisesi accusative nom. hankalatöisesi hankalatöisesi gen. hankalatöisesi genitive hankalatöisesi hankalatöistesi hankalatöisiesi partitive hankalatöistäsi hankalatöisiäsi inessive hankalatöisessäsi hankalatöisissäsi elative hankalatöisestäsi hankalatöisistäsi illative hankalatöiseesi hankalatöisiisi adessive hankalatöiselläsi hankalatöisilläsi ablative hankalatöiseltäsi hankalatöisiltäsi allative hankalatöisellesi hankalatöisillesi essive hankalatöisenäsi hankalatöisinäsi translative hankalatöiseksesi hankalatöisiksesi abessive hankalatöisettäsi hankalatöisittäsi instructive — — comitative — hankalatöisinesi first-person plural possessor singular plural nominative hankalatöisemme hankalatöisemme accusative nom. hankalatöisemme hankalatöisemme gen. hankalatöisemme genitive hankalatöisemme hankalatöistemme hankalatöisiemme partitive hankalatöistämme hankalatöisiämme inessive hankalatöisessämme hankalatöisissämme elative hankalatöisestämme hankalatöisistämme illative hankalatöiseemme hankalatöisiimme adessive hankalatöisellämme hankalatöisillämme ablative hankalatöiseltämme hankalatöisiltämme allative hankalatöisellemme hankalatöisillemme essive hankalatöisenämme hankalatöisinämme translative hankalatöiseksemme hankalatöisiksemme abessive hankalatöisettämme hankalatöisittämme instructive — — comitative — hankalatöisinemme second-person plural possessor singular plural nominative hankalatöisenne hankalatöisenne accusative nom. hankalatöisenne hankalatöisenne gen. hankalatöisenne genitive hankalatöisenne hankalatöistenne hankalatöisienne partitive hankalatöistänne hankalatöisiänne inessive hankalatöisessänne hankalatöisissänne elative hankalatöisestänne hankalatöisistänne illative hankalatöiseenne hankalatöisiinne adessive hankalatöisellänne hankalatöisillänne ablative hankalatöiseltänne hankalatöisiltänne allative hankalatöisellenne hankalatöisillenne essive hankalatöisenänne hankalatöisinänne translative hankalatöiseksenne hankalatöisiksenne abessive hankalatöisettänne hankalatöisittänne instructive — — comitative — hankalatöisinenne third-person possessor singular plural nominative hankalatöisensä hankalatöisensä accusative nom. hankalatöisensä hankalatöisensä gen. hankalatöisensä genitive hankalatöisensä hankalatöistensä hankalatöisiensä partitive hankalatöistään hankalatöistänsä hankalatöisiään hankalatöisiänsä inessive hankalatöisessään hankalatöisessänsä hankalatöisissään hankalatöisissänsä elative hankalatöisestään hankalatöisestänsä hankalatöisistään hankalatöisistänsä illative hankalatöiseensä hankalatöisiinsä adessive hankalatöisellään hankalatöisellänsä hankalatöisillään hankalatöisillänsä ablative hankalatöiseltään hankalatöiseltänsä hankalatöisiltään hankalatöisiltänsä allative hankalatöiselleen hankalatöisellensä hankalatöisilleen hankalatöisillensä essive hankalatöisenään hankalatöisenänsä hankalatöisinään hankalatöisinänsä translative hankalatöisekseen hankalatöiseksensä hankalatöisikseen hankalatöisiksensä abessive hankalatöisettään hankalatöisettänsä hankalatöisittään hankalatöisittänsä instructive — — comitative — hankalatöisineen hankalatöisinensä

Further reading

• “hankalatöinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02