harhakuvitelma

Finnish

Etymology

harha +‎ kuvitelma

Pronunciation

• Hyphenation: har‧ha‧ku‧vi‧tel‧ma
• IPA: [ˈhɑrɦɑˌkuʋitelmɑ]

Noun

harhakuvitelma

1. Fallacy, false belief, false idea, false notion.

Declension

Declension of harhakuvitelma (type koira) singular plural nominative harhakuvitelma harhakuvitelmat genitive harhakuvitelman harhakuvitelmien harhakuvitelmain1 partitive harhakuvitelmaa harhakuvitelmia accusative harhakuvitelma harhakuvitelman harhakuvitelmat inessive harhakuvitelmassa harhakuvitelmissa elative harhakuvitelmasta harhakuvitelmista illative harhakuvitelmaan harhakuvitelmiin adessive harhakuvitelmalla harhakuvitelmilla ablative harhakuvitelmalta harhakuvitelmilta allative harhakuvitelmalle harhakuvitelmille essive harhakuvitelmana harhakuvitelmina translative harhakuvitelmaksi harhakuvitelmiksi instructive – harhakuvitelmin abessive harhakuvitelmatta harhakuvitelmitta comitative – harhakuvitelmineen 1) Rare.

Synonyms

• (fallacy): harhaluulo

See also

• harhakäsitys