iskostua

Finnish

Etymology

iskostaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈiskostuɑˣ/, [ˈis̠ko̞s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): is‧kos‧tu‧a

Verb

iskostua (intransitive)

1. to get/be instilled (to become part of someone's nature)

   Itsekuri iskostui häneen jo varhaisella iällä.

   Self-discipline was instilled on him already at an early age.

2. to stick hard on; especially of something undesirable

   Maantiesuola iskostuu auton tuulilasiin.

   Road salt sticks hard on the windscreens of cars.

Conjugation

Inflection of iskostua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iskostun	en iskostu	1st sing.	olen iskostunut	en ole iskostunut
2nd sing.		iskostut	et iskostu	2nd sing.	olet iskostunut	et ole iskostunut
3rd sing.		iskostuu	ei iskostu	3rd sing.	on iskostunut	ei ole iskostunut
1st plur.		iskostumme	emme iskostu	1st plur.	olemme iskostuneet	emme ole iskostuneet
2nd plur.		iskostutte	ette iskostu	2nd plur.	olette iskostuneet	ette ole iskostuneet
3rd plur.		iskostuvat	eivät iskostu	3rd plur.	ovat iskostuneet	eivät ole iskostuneet
passive		iskostutaan	ei iskostuta	passive	on iskostuttu	ei ole iskostuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iskostuin	en iskostunut	1st sing.	olin iskostunut	en ollut iskostunut
2nd sing.		iskostuit	et iskostunut	2nd sing.	olit iskostunut	et ollut iskostunut
3rd sing.		iskostui	ei iskostunut	3rd sing.	oli iskostunut	ei ollut iskostunut
1st plur.		iskostuimme	emme iskostuneet	1st plur.	olimme iskostuneet	emme olleet iskostuneet
2nd plur.		iskostuitte	ette iskostuneet	2nd plur.	olitte iskostuneet	ette olleet iskostuneet
3rd plur.		iskostuivat	eivät iskostuneet	3rd plur.	olivat iskostuneet	eivät olleet iskostuneet
passive		iskostuttiin	ei iskostuttu	passive	oli iskostuttu	ei ollut iskostuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iskostuisin	en iskostuisi	1st sing.	olisin iskostunut	en olisi iskostunut
2nd sing.		iskostuisit	et iskostuisi	2nd sing.	olisit iskostunut	et olisi iskostunut
3rd sing.		iskostuisi	ei iskostuisi	3rd sing.	olisi iskostunut	ei olisi iskostunut
1st plur.		iskostuisimme	emme iskostuisi	1st plur.	olisimme iskostuneet	emme olisi iskostuneet
2nd plur.		iskostuisitte	ette iskostuisi	2nd plur.	olisitte iskostuneet	ette olisi iskostuneet
3rd plur.		iskostuisivat	eivät iskostuisi	3rd plur.	olisivat iskostuneet	eivät olisi iskostuneet
passive		iskostuttaisiin	ei iskostuttaisi	passive	olisi iskostuttu	ei olisi iskostuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		iskostu	älä iskostu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		iskostukoon	älköön iskostuko	3rd sing.	olkoon iskostunut	älköön olko iskostunut
1st plur.		iskostukaamme	älkäämme iskostuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		iskostukaa	älkää iskostuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		iskostukoot	älkööt iskostuko	3rd plur.	olkoot iskostuneet	älkööt olko iskostuneet
passive		iskostuttakoon	älköön iskostuttako	passive	olkoon iskostuttu	älköön olko iskostuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iskostunen	en iskostune	1st sing.	lienen iskostunut	en liene iskostunut
2nd sing.		iskostunet	et iskostune	2nd sing.	lienet iskostunut	et liene iskostunut
3rd sing.		iskostunee	ei iskostune	3rd sing.	lienee iskostunut	ei liene iskostunut
1st plur.		iskostunemme	emme iskostune	1st plur.	lienemme iskostuneet	emme liene iskostuneet
2nd plur.		iskostunette	ette iskostune	2nd plur.	lienette iskostuneet	ette liene iskostuneet
3rd plur.		iskostunevat	eivät iskostune	3rd plur.	lienevät iskostuneet	eivät liene iskostuneet
passive		iskostuttaneen	ei iskostuttane	passive	lienee iskostuttu	ei liene iskostuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		iskostua		present	iskostuva	iskostuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st iskostuakseni iskostuaksemme 2nd iskostuaksesi iskostuaksenne 3rd iskostuakseen iskostuaksensa		past	iskostunut	iskostuttu
2nd	inessive2	iskostuessa	iskostuttaessa	agent3	iskostuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st iskostuessani iskostuessamme 2nd iskostuessasi iskostuessanne 3rd iskostuessaan iskostuessansa		negative	iskostumaton
	instructive	iskostuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	iskostumassa	—
	elative	iskostumasta	—
	illative	iskostumaan	—
	adessive	iskostumalla	—
	abessive	iskostumatta	—
	instructive	iskostuman	iskostuttaman
4th4	verbal noun	iskostuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st iskostumaisillani iskostumaisillamme 2nd iskostumaisillasi iskostumaisillanne 3rd iskostumaisillaan iskostumaisillansa

Derived terms

• iskostuminen

 

Related terms

• iskostaa (transitive)

Further reading

• “iskostua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02