kansankielinen

Finnish

Etymology

kansankieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnsɑnˌkie̯linen/, [ˈkɑ̝ns̠ɑ̝ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): kan‧san‧kie‧li‧nen

Adjective

kansankielinen

1. vernacular, folk-language (of or pertaining to the indigenous spoken language, as distinct from a standard or literary language)

Declension

Inflection of kansankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kansankielinen	kansankieliset
genitive		kansankielisen	kansankielisten kansankielisien
partitive		kansankielistä	kansankielisiä
illative		kansankieliseen	kansankielisiin
		singular	plural
nominative		kansankielinen	kansankieliset
accusative	nom.	kansankielinen	kansankieliset
	gen.	kansankielisen
genitive		kansankielisen	kansankielisten kansankielisien
partitive		kansankielistä	kansankielisiä
inessive		kansankielisessä	kansankielisissä
elative		kansankielisestä	kansankielisistä
illative		kansankieliseen	kansankielisiin
adessive		kansankielisellä	kansankielisillä
ablative		kansankieliseltä	kansankielisiltä
allative		kansankieliselle	kansankielisille
essive		kansankielisenä	kansankielisinä
translative		kansankieliseksi	kansankielisiksi
abessive		kansankielisettä	kansankielisittä
instructive		—	kansankielisin
comitative		—	kansankielisine

Possessive forms of kansankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kansankieliseni kansankieliseni accusative nom. kansankieliseni kansankieliseni gen. kansankieliseni genitive kansankieliseni kansankielisteni kansankielisieni partitive kansankielistäni kansankielisiäni inessive kansankielisessäni kansankielisissäni elative kansankielisestäni kansankielisistäni illative kansankieliseeni kansankielisiini adessive kansankieliselläni kansankielisilläni ablative kansankieliseltäni kansankielisiltäni allative kansankieliselleni kansankielisilleni essive kansankielisenäni kansankielisinäni translative kansankielisekseni kansankielisikseni abessive kansankielisettäni kansankielisittäni instructive — — comitative — kansankielisineni second-person singular possessor singular plural nominative kansankielisesi kansankielisesi accusative nom. kansankielisesi kansankielisesi gen. kansankielisesi genitive kansankielisesi kansankielistesi kansankielisiesi partitive kansankielistäsi kansankielisiäsi inessive kansankielisessäsi kansankielisissäsi elative kansankielisestäsi kansankielisistäsi illative kansankieliseesi kansankielisiisi adessive kansankieliselläsi kansankielisilläsi ablative kansankieliseltäsi kansankielisiltäsi allative kansankielisellesi kansankielisillesi essive kansankielisenäsi kansankielisinäsi translative kansankieliseksesi kansankielisiksesi abessive kansankielisettäsi kansankielisittäsi instructive — — comitative — kansankielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kansankielisemme kansankielisemme accusative nom. kansankielisemme kansankielisemme gen. kansankielisemme genitive kansankielisemme kansankielistemme kansankielisiemme partitive kansankielistämme kansankielisiämme inessive kansankielisessämme kansankielisissämme elative kansankielisestämme kansankielisistämme illative kansankieliseemme kansankielisiimme adessive kansankielisellämme kansankielisillämme ablative kansankieliseltämme kansankielisiltämme allative kansankielisellemme kansankielisillemme essive kansankielisenämme kansankielisinämme translative kansankieliseksemme kansankielisiksemme abessive kansankielisettämme kansankielisittämme instructive — — comitative — kansankielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kansankielisenne kansankielisenne accusative nom. kansankielisenne kansankielisenne gen. kansankielisenne genitive kansankielisenne kansankielistenne kansankielisienne partitive kansankielistänne kansankielisiänne inessive kansankielisessänne kansankielisissänne elative kansankielisestänne kansankielisistänne illative kansankieliseenne kansankielisiinne adessive kansankielisellänne kansankielisillänne ablative kansankieliseltänne kansankielisiltänne allative kansankielisellenne kansankielisillenne essive kansankielisenänne kansankielisinänne translative kansankieliseksenne kansankielisiksenne abessive kansankielisettänne kansankielisittänne instructive — — comitative — kansankielisinenne third-person possessor singular plural nominative kansankielisensä kansankielisensä accusative nom. kansankielisensä kansankielisensä gen. kansankielisensä genitive kansankielisensä kansankielistensä kansankielisiensä partitive kansankielistään kansankielistänsä kansankielisiään kansankielisiänsä inessive kansankielisessään kansankielisessänsä kansankielisissään kansankielisissänsä elative kansankielisestään kansankielisestänsä kansankielisistään kansankielisistänsä illative kansankieliseensä kansankielisiinsä adessive kansankielisellään kansankielisellänsä kansankielisillään kansankielisillänsä ablative kansankieliseltään kansankieliseltänsä kansankielisiltään kansankielisiltänsä allative kansankieliselleen kansankielisellensä kansankielisilleen kansankielisillensä essive kansankielisenään kansankielisenänsä kansankielisinään kansankielisinänsä translative kansankielisekseen kansankieliseksensä kansankielisikseen kansankielisiksensä abessive kansankielisettään kansankielisettänsä kansankielisittään kansankielisittänsä instructive — — comitative — kansankielisineen kansankielisinensä

Derived terms

• kansankielisyys