keikailla

Finnish

Etymology

keikka- +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eikɑilːɑ
• Syllabification^(key): kei‧kail‧la

Verb

keikailla

1. (intransitive) to behave like a dandy, to swagger

Conjugation

Inflection of keikailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikailen	en keikaile	1st sing.	olen keikaillut	en ole keikaillut
2nd sing.		keikailet	et keikaile	2nd sing.	olet keikaillut	et ole keikaillut
3rd sing.		keikailee	ei keikaile	3rd sing.	on keikaillut	ei ole keikaillut
1st plur.		keikailemme	emme keikaile	1st plur.	olemme keikailleet	emme ole keikailleet
2nd plur.		keikailette	ette keikaile	2nd plur.	olette keikailleet	ette ole keikailleet
3rd plur.		keikailevat	eivät keikaile	3rd plur.	ovat keikailleet	eivät ole keikailleet
passive		keikaillaan	ei keikailla	passive	on keikailtu	ei ole keikailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikailin	en keikaillut	1st sing.	olin keikaillut	en ollut keikaillut
2nd sing.		keikailit	et keikaillut	2nd sing.	olit keikaillut	et ollut keikaillut
3rd sing.		keikaili	ei keikaillut	3rd sing.	oli keikaillut	ei ollut keikaillut
1st plur.		keikailimme	emme keikailleet	1st plur.	olimme keikailleet	emme olleet keikailleet
2nd plur.		keikailitte	ette keikailleet	2nd plur.	olitte keikailleet	ette olleet keikailleet
3rd plur.		keikailivat	eivät keikailleet	3rd plur.	olivat keikailleet	eivät olleet keikailleet
passive		keikailtiin	ei keikailtu	passive	oli keikailtu	ei ollut keikailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikailisin	en keikailisi	1st sing.	olisin keikaillut	en olisi keikaillut
2nd sing.		keikailisit	et keikailisi	2nd sing.	olisit keikaillut	et olisi keikaillut
3rd sing.		keikailisi	ei keikailisi	3rd sing.	olisi keikaillut	ei olisi keikaillut
1st plur.		keikailisimme	emme keikailisi	1st plur.	olisimme keikailleet	emme olisi keikailleet
2nd plur.		keikailisitte	ette keikailisi	2nd plur.	olisitte keikailleet	ette olisi keikailleet
3rd plur.		keikailisivat	eivät keikailisi	3rd plur.	olisivat keikailleet	eivät olisi keikailleet
passive		keikailtaisiin	ei keikailtaisi	passive	olisi keikailtu	ei olisi keikailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikaile	älä keikaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikailkoon	älköön keikailko	3rd sing.	olkoon keikaillut	älköön olko keikaillut
1st plur.		keikailkaamme	älkäämme keikailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikailkaa	älkää keikailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikailkoot	älkööt keikailko	3rd plur.	olkoot keikailleet	älkööt olko keikailleet
passive		keikailtakoon	älköön keikailtako	passive	olkoon keikailtu	älköön olko keikailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikaillen	en keikaille	1st sing.	lienen keikaillut	en liene keikaillut
2nd sing.		keikaillet	et keikaille	2nd sing.	lienet keikaillut	et liene keikaillut
3rd sing.		keikaillee	ei keikaille	3rd sing.	lienee keikaillut	ei liene keikaillut
1st plur.		keikaillemme	emme keikaille	1st plur.	lienemme keikailleet	emme liene keikailleet
2nd plur.		keikaillette	ette keikaille	2nd plur.	lienette keikailleet	ette liene keikailleet
3rd plur.		keikaillevat	eivät keikaille	3rd plur.	lienevät keikailleet	eivät liene keikailleet
passive		keikailtaneen	ei keikailtane	passive	lienee keikailtu	ei liene keikailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikailla		present	keikaileva	keikailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikaillakseni keikaillaksemme 2nd keikaillaksesi keikaillaksenne 3rd keikaillakseen keikaillaksensa		past	keikaillut	keikailtu
2nd	inessive2	keikaillessa	keikailtaessa	agent3	keikailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikaillessani keikaillessamme 2nd keikaillessasi keikaillessanne 3rd keikaillessaan keikaillessansa		negative	keikailematon
	instructive	keikaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	keikailemassa	—
	elative	keikailemasta	—
	illative	keikailemaan	—
	adessive	keikailemalla	—
	abessive	keikailematta	—
	instructive	keikaileman	keikailtaman
4th4	verbal noun	keikaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikailemaisillani keikailemaisillamme 2nd keikailemaisillasi keikailemaisillanne 3rd keikailemaisillaan keikailemaisillansa

Derived terms

• keikailija
• keikailu

 

Further reading

• “keikailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02