keikata

Finnish

Etymology

keikka- +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kɑtɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eikɑtɑ
• Syllabification^(key): kei‧ka‧ta

Verb

keikata

1. (colloquial) to fall over (e.g. of a boat)
2. (slang, transitive) to steal

Conjugation

Inflection of keikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkaan	en keikkaa	1st sing.	olen keikannut	en ole keikannut
2nd sing.		keikkaat	et keikkaa	2nd sing.	olet keikannut	et ole keikannut
3rd sing.		keikkaa	ei keikkaa	3rd sing.	on keikannut	ei ole keikannut
1st plur.		keikkaamme	emme keikkaa	1st plur.	olemme keikanneet	emme ole keikanneet
2nd plur.		keikkaatte	ette keikkaa	2nd plur.	olette keikanneet	ette ole keikanneet
3rd plur.		keikkaavat	eivät keikkaa	3rd plur.	ovat keikanneet	eivät ole keikanneet
passive		keikataan	ei keikata	passive	on keikattu	ei ole keikattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkasin	en keikannut	1st sing.	olin keikannut	en ollut keikannut
2nd sing.		keikkasit	et keikannut	2nd sing.	olit keikannut	et ollut keikannut
3rd sing.		keikkasi	ei keikannut	3rd sing.	oli keikannut	ei ollut keikannut
1st plur.		keikkasimme	emme keikanneet	1st plur.	olimme keikanneet	emme olleet keikanneet
2nd plur.		keikkasitte	ette keikanneet	2nd plur.	olitte keikanneet	ette olleet keikanneet
3rd plur.		keikkasivat	eivät keikanneet	3rd plur.	olivat keikanneet	eivät olleet keikanneet
passive		keikattiin	ei keikattu	passive	oli keikattu	ei ollut keikattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkaisin	en keikkaisi	1st sing.	olisin keikannut	en olisi keikannut
2nd sing.		keikkaisit	et keikkaisi	2nd sing.	olisit keikannut	et olisi keikannut
3rd sing.		keikkaisi	ei keikkaisi	3rd sing.	olisi keikannut	ei olisi keikannut
1st plur.		keikkaisimme	emme keikkaisi	1st plur.	olisimme keikanneet	emme olisi keikanneet
2nd plur.		keikkaisitte	ette keikkaisi	2nd plur.	olisitte keikanneet	ette olisi keikanneet
3rd plur.		keikkaisivat	eivät keikkaisi	3rd plur.	olisivat keikanneet	eivät olisi keikanneet
passive		keikattaisiin	ei keikattaisi	passive	olisi keikattu	ei olisi keikattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikkaa	älä keikkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikatkoon	älköön keikatko	3rd sing.	olkoon keikannut	älköön olko keikannut
1st plur.		keikatkaamme	älkäämme keikatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikatkaa	älkää keikatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikatkoot	älkööt keikatko	3rd plur.	olkoot keikanneet	älkööt olko keikanneet
passive		keikattakoon	älköön keikattako	passive	olkoon keikattu	älköön olko keikattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikannen	en keikanne	1st sing.	lienen keikannut	en liene keikannut
2nd sing.		keikannet	et keikanne	2nd sing.	lienet keikannut	et liene keikannut
3rd sing.		keikannee	ei keikanne	3rd sing.	lienee keikannut	ei liene keikannut
1st plur.		keikannemme	emme keikanne	1st plur.	lienemme keikanneet	emme liene keikanneet
2nd plur.		keikannette	ette keikanne	2nd plur.	lienette keikanneet	ette liene keikanneet
3rd plur.		keikannevat	eivät keikanne	3rd plur.	lienevät keikanneet	eivät liene keikanneet
passive		keikattaneen	ei keikattane	passive	lienee keikattu	ei liene keikattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikata		present	keikkaava	keikattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikatakseni keikataksemme 2nd keikataksesi keikataksenne 3rd keikatakseen keikataksensa		past	keikannut	keikattu
2nd	inessive2	keikatessa	keikattaessa	agent3	keikkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikatessani keikatessamme 2nd keikatessasi keikatessanne 3rd keikatessaan keikatessansa		negative	keikkaamaton
	instructive	keikaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	keikkaamassa	—
	elative	keikkaamasta	—
	illative	keikkaamaan	—
	adessive	keikkaamalla	—
	abessive	keikkaamatta	—
	instructive	keikkaaman	keikattaman
4th4	verbal noun	keikkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikkaamaisillani keikkaamaisillamme 2nd keikkaamaisillasi keikkaamaisillanne 3rd keikkaamaisillaan keikkaamaisillansa