keikkailla

Finnish

Etymology

From keikka +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kːɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯kːɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eikːɑilːɑ
• Syllabification^(key): keik‧kail‧la

Verb

keikkailla (colloquial)

1. to gig (to engage in musical performances)
2. to job (to do odd jobs or occasional work for hire)

Conjugation

Inflection of keikkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkailen	en keikkaile	1st sing.	olen keikkaillut	en ole keikkaillut
2nd sing.		keikkailet	et keikkaile	2nd sing.	olet keikkaillut	et ole keikkaillut
3rd sing.		keikkailee	ei keikkaile	3rd sing.	on keikkaillut	ei ole keikkaillut
1st plur.		keikkailemme	emme keikkaile	1st plur.	olemme keikkailleet	emme ole keikkailleet
2nd plur.		keikkailette	ette keikkaile	2nd plur.	olette keikkailleet	ette ole keikkailleet
3rd plur.		keikkailevat	eivät keikkaile	3rd plur.	ovat keikkailleet	eivät ole keikkailleet
passive		keikkaillaan	ei keikkailla	passive	on keikkailtu	ei ole keikkailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkailin	en keikkaillut	1st sing.	olin keikkaillut	en ollut keikkaillut
2nd sing.		keikkailit	et keikkaillut	2nd sing.	olit keikkaillut	et ollut keikkaillut
3rd sing.		keikkaili	ei keikkaillut	3rd sing.	oli keikkaillut	ei ollut keikkaillut
1st plur.		keikkailimme	emme keikkailleet	1st plur.	olimme keikkailleet	emme olleet keikkailleet
2nd plur.		keikkailitte	ette keikkailleet	2nd plur.	olitte keikkailleet	ette olleet keikkailleet
3rd plur.		keikkailivat	eivät keikkailleet	3rd plur.	olivat keikkailleet	eivät olleet keikkailleet
passive		keikkailtiin	ei keikkailtu	passive	oli keikkailtu	ei ollut keikkailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkailisin	en keikkailisi	1st sing.	olisin keikkaillut	en olisi keikkaillut
2nd sing.		keikkailisit	et keikkailisi	2nd sing.	olisit keikkaillut	et olisi keikkaillut
3rd sing.		keikkailisi	ei keikkailisi	3rd sing.	olisi keikkaillut	ei olisi keikkaillut
1st plur.		keikkailisimme	emme keikkailisi	1st plur.	olisimme keikkailleet	emme olisi keikkailleet
2nd plur.		keikkailisitte	ette keikkailisi	2nd plur.	olisitte keikkailleet	ette olisi keikkailleet
3rd plur.		keikkailisivat	eivät keikkailisi	3rd plur.	olisivat keikkailleet	eivät olisi keikkailleet
passive		keikkailtaisiin	ei keikkailtaisi	passive	olisi keikkailtu	ei olisi keikkailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keikkaile	älä keikkaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keikkailkoon	älköön keikkailko	3rd sing.	olkoon keikkaillut	älköön olko keikkaillut
1st plur.		keikkailkaamme	älkäämme keikkailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keikkailkaa	älkää keikkailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keikkailkoot	älkööt keikkailko	3rd plur.	olkoot keikkailleet	älkööt olko keikkailleet
passive		keikkailtakoon	älköön keikkailtako	passive	olkoon keikkailtu	älköön olko keikkailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keikkaillen	en keikkaille	1st sing.	lienen keikkaillut	en liene keikkaillut
2nd sing.		keikkaillet	et keikkaille	2nd sing.	lienet keikkaillut	et liene keikkaillut
3rd sing.		keikkaillee	ei keikkaille	3rd sing.	lienee keikkaillut	ei liene keikkaillut
1st plur.		keikkaillemme	emme keikkaille	1st plur.	lienemme keikkailleet	emme liene keikkailleet
2nd plur.		keikkaillette	ette keikkaille	2nd plur.	lienette keikkailleet	ette liene keikkailleet
3rd plur.		keikkaillevat	eivät keikkaille	3rd plur.	lienevät keikkailleet	eivät liene keikkailleet
passive		keikkailtaneen	ei keikkailtane	passive	lienee keikkailtu	ei liene keikkailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keikkailla		present	keikkaileva	keikkailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikkaillakseni keikkaillaksemme 2nd keikkaillaksesi keikkaillaksenne 3rd keikkaillakseen keikkaillaksensa		past	keikkaillut	keikkailtu
2nd	inessive2	keikkaillessa	keikkailtaessa	agent3	keikkailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikkaillessani keikkaillessamme 2nd keikkaillessasi keikkaillessanne 3rd keikkaillessaan keikkaillessansa		negative	keikkailematon
	instructive	keikkaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	keikkailemassa	—
	elative	keikkailemasta	—
	illative	keikkailemaan	—
	adessive	keikkailemalla	—
	abessive	keikkailematta	—
	instructive	keikkaileman	keikkailtaman
4th4	verbal noun	keikkaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keikkailemaisillani keikkailemaisillamme 2nd keikkailemaisillasi keikkailemaisillanne 3rd keikkailemaisillaan keikkailemaisillansa

Derived terms

• keikkailu

 

See also

• keikka

Further reading

• “keikkailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kaikkialle, liekkikala