kruuna

Finnish

Etymology

From Swedish krona.

Pronunciation

• Hyphenation: kruu‧na

Noun

kruuna

1. heads (in coins)

Declension

Declension of kruuna (type koira) singular plural nominative kruuna kruunat genitive kruunan kruunien kruunain1 partitive kruunaa kruunia accusative kruuna kruunan kruunat inessive kruunassa kruunissa elative kruunasta kruunista illative kruunaan kruuniin adessive kruunalla kruunilla ablative kruunalta kruunilta allative kruunalle kruunille essive kruunana kruunina translative kruunaksi kruuniksi instructive – kruunin abessive kruunatta kruunitta comitative – kruunineen 1) Rare.

Antonyms

• klaava

Idioms

• kruuna vai klaava = heads or tails

References

• Häkkinen, Kaisa (2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.

Anagrams

• kuurna, nurkua