kummastuminen

Finnish

Etymology

kummastua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkumːɑstuminen/, [ˈkumːɑ̝s̠ˌtumine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): kum‧mas‧tu‧mi‧nen

Noun

kummastuminen

1. verbal noun of kummastua
   1. being surprised

Declension

Inflection of kummastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kummastuminen	kummastumiset
genitive		kummastumisen	kummastumisten kummastumisien
partitive		kummastumista	kummastumisia
illative		kummastumiseen	kummastumisiin
		singular	plural
nominative		kummastuminen	kummastumiset
accusative	nom.	kummastuminen	kummastumiset
	gen.	kummastumisen
genitive		kummastumisen	kummastumisten kummastumisien
partitive		kummastumista	kummastumisia
inessive		kummastumisessa	kummastumisissa
elative		kummastumisesta	kummastumisista
illative		kummastumiseen	kummastumisiin
adessive		kummastumisella	kummastumisilla
ablative		kummastumiselta	kummastumisilta
allative		kummastumiselle	kummastumisille
essive		kummastumisena	kummastumisina
translative		kummastumiseksi	kummastumisiksi
abessive		kummastumisetta	kummastumisitta
instructive		—	kummastumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kummastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kummastumiseni kummastumiseni accusative nom. kummastumiseni kummastumiseni gen. kummastumiseni genitive kummastumiseni kummastumisteni kummastumisieni partitive kummastumistani kummastumisiani inessive kummastumisessani kummastumisissani elative kummastumisestani kummastumisistani illative kummastumiseeni kummastumisiini adessive kummastumisellani kummastumisillani ablative kummastumiseltani kummastumisiltani allative kummastumiselleni kummastumisilleni essive kummastumisenani kummastumisinani translative kummastumisekseni kummastumisikseni abessive kummastumisettani kummastumisittani instructive — — comitative — kummastumisineni second-person singular possessor singular plural nominative kummastumisesi kummastumisesi accusative nom. kummastumisesi kummastumisesi gen. kummastumisesi genitive kummastumisesi kummastumistesi kummastumisiesi partitive kummastumistasi kummastumisiasi inessive kummastumisessasi kummastumisissasi elative kummastumisestasi kummastumisistasi illative kummastumiseesi kummastumisiisi adessive kummastumisellasi kummastumisillasi ablative kummastumiseltasi kummastumisiltasi allative kummastumisellesi kummastumisillesi essive kummastumisenasi kummastumisinasi translative kummastumiseksesi kummastumisiksesi abessive kummastumisettasi kummastumisittasi instructive — — comitative — kummastumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kummastumisemme kummastumisemme accusative nom. kummastumisemme kummastumisemme gen. kummastumisemme genitive kummastumisemme kummastumistemme kummastumisiemme partitive kummastumistamme kummastumisiamme inessive kummastumisessamme kummastumisissamme elative kummastumisestamme kummastumisistamme illative kummastumiseemme kummastumisiimme adessive kummastumisellamme kummastumisillamme ablative kummastumiseltamme kummastumisiltamme allative kummastumisellemme kummastumisillemme essive kummastumisenamme kummastumisinamme translative kummastumiseksemme kummastumisiksemme abessive kummastumisettamme kummastumisittamme instructive — — comitative — kummastumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kummastumisenne kummastumisenne accusative nom. kummastumisenne kummastumisenne gen. kummastumisenne genitive kummastumisenne kummastumistenne kummastumisienne partitive kummastumistanne kummastumisianne inessive kummastumisessanne kummastumisissanne elative kummastumisestanne kummastumisistanne illative kummastumiseenne kummastumisiinne adessive kummastumisellanne kummastumisillanne ablative kummastumiseltanne kummastumisiltanne allative kummastumisellenne kummastumisillenne essive kummastumisenanne kummastumisinanne translative kummastumiseksenne kummastumisiksenne abessive kummastumisettanne kummastumisittanne instructive — — comitative — kummastumisinenne third-person possessor singular plural nominative kummastumisensa kummastumisensa accusative nom. kummastumisensa kummastumisensa gen. kummastumisensa genitive kummastumisensa kummastumistensa kummastumisiensa partitive kummastumistaan kummastumistansa kummastumisiaan kummastumisiansa inessive kummastumisessaan kummastumisessansa kummastumisissaan kummastumisissansa elative kummastumisestaan kummastumisestansa kummastumisistaan kummastumisistansa illative kummastumiseensa kummastumisiinsa adessive kummastumisellaan kummastumisellansa kummastumisillaan kummastumisillansa ablative kummastumiseltaan kummastumiseltansa kummastumisiltaan kummastumisiltansa allative kummastumiselleen kummastumisellensa kummastumisilleen kummastumisillensa essive kummastumisenaan kummastumisenansa kummastumisinaan kummastumisinansa translative kummastumisekseen kummastumiseksensa kummastumisikseen kummastumisiksensa abessive kummastumisettaan kummastumisettansa kummastumisittaan kummastumisittansa instructive — — comitative — kummastumisineen kummastumisinensa