lomittua

Finnish

Etymology

lomittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlomitːuɑˣ/, [ˈlo̞mit̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): lo‧mit‧tu‧a

Verb

lomittua

1. (intransitive) to interlock
2. (quantum mechanics) to be entangled

Conjugation

Inflection of lomittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomitun	en lomitu	1st sing.	olen lomittunut	en ole lomittunut
2nd sing.		lomitut	et lomitu	2nd sing.	olet lomittunut	et ole lomittunut
3rd sing.		lomittuu	ei lomitu	3rd sing.	on lomittunut	ei ole lomittunut
1st plur.		lomitumme	emme lomitu	1st plur.	olemme lomittuneet	emme ole lomittuneet
2nd plur.		lomitutte	ette lomitu	2nd plur.	olette lomittuneet	ette ole lomittuneet
3rd plur.		lomittuvat	eivät lomitu	3rd plur.	ovat lomittuneet	eivät ole lomittuneet
passive		lomitutaan	ei lomituta	passive	on lomituttu	ei ole lomituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomituin	en lomittunut	1st sing.	olin lomittunut	en ollut lomittunut
2nd sing.		lomituit	et lomittunut	2nd sing.	olit lomittunut	et ollut lomittunut
3rd sing.		lomittui	ei lomittunut	3rd sing.	oli lomittunut	ei ollut lomittunut
1st plur.		lomituimme	emme lomittuneet	1st plur.	olimme lomittuneet	emme olleet lomittuneet
2nd plur.		lomituitte	ette lomittuneet	2nd plur.	olitte lomittuneet	ette olleet lomittuneet
3rd plur.		lomittuivat	eivät lomittuneet	3rd plur.	olivat lomittuneet	eivät olleet lomittuneet
passive		lomituttiin	ei lomituttu	passive	oli lomituttu	ei ollut lomituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomittuisin	en lomittuisi	1st sing.	olisin lomittunut	en olisi lomittunut
2nd sing.		lomittuisit	et lomittuisi	2nd sing.	olisit lomittunut	et olisi lomittunut
3rd sing.		lomittuisi	ei lomittuisi	3rd sing.	olisi lomittunut	ei olisi lomittunut
1st plur.		lomittuisimme	emme lomittuisi	1st plur.	olisimme lomittuneet	emme olisi lomittuneet
2nd plur.		lomittuisitte	ette lomittuisi	2nd plur.	olisitte lomittuneet	ette olisi lomittuneet
3rd plur.		lomittuisivat	eivät lomittuisi	3rd plur.	olisivat lomittuneet	eivät olisi lomittuneet
passive		lomituttaisiin	ei lomituttaisi	passive	olisi lomituttu	ei olisi lomituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lomitu	älä lomitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lomittukoon	älköön lomittuko	3rd sing.	olkoon lomittunut	älköön olko lomittunut
1st plur.		lomittukaamme	älkäämme lomittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		lomittukaa	älkää lomittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lomittukoot	älkööt lomittuko	3rd plur.	olkoot lomittuneet	älkööt olko lomittuneet
passive		lomituttakoon	älköön lomituttako	passive	olkoon lomituttu	älköön olko lomituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomittunen	en lomittune	1st sing.	lienen lomittunut	en liene lomittunut
2nd sing.		lomittunet	et lomittune	2nd sing.	lienet lomittunut	et liene lomittunut
3rd sing.		lomittunee	ei lomittune	3rd sing.	lienee lomittunut	ei liene lomittunut
1st plur.		lomittunemme	emme lomittune	1st plur.	lienemme lomittuneet	emme liene lomittuneet
2nd plur.		lomittunette	ette lomittune	2nd plur.	lienette lomittuneet	ette liene lomittuneet
3rd plur.		lomittunevat	eivät lomittune	3rd plur.	lienevät lomittuneet	eivät liene lomittuneet
passive		lomituttaneen	ei lomituttane	passive	lienee lomituttu	ei liene lomituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lomittua		present	lomittuva	lomituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittuakseni lomittuaksemme 2nd lomittuaksesi lomittuaksenne 3rd lomittuakseen lomittuaksensa		past	lomittunut	lomituttu
2nd	inessive2	lomittuessa	lomituttaessa	agent3	lomittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittuessani lomittuessamme 2nd lomittuessasi lomittuessanne 3rd lomittuessaan lomittuessansa		negative	lomittumaton
	instructive	lomittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	lomittumassa	—
	elative	lomittumasta	—
	illative	lomittumaan	—
	adessive	lomittumalla	—
	abessive	lomittumatta	—
	instructive	lomittuman	lomituttaman
4th4	verbal noun	lomittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittumaisillani lomittumaisillamme 2nd lomittumaisillasi lomittumaisillanne 3rd lomittumaisillaan lomittumaisillansa

Derived terms

• lomittuminen

Related terms

• lomittaa
• lomittain

Further reading

• “lomittua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• luomitta, tuomilta