lomittaa

Finnish

Etymology

loma (“gap, holiday”) +‎ -ittaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlomitːɑːˣ/, [ˈlo̞mit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -omitːɑː
• Syllabification^(key): lo‧mit‧taa

Verb

lomittaa

1. (transitive) to interleave, interlace, intersperse, interlock
2. (intransitive) to be a substitute for a person on leave (primarily for agricultural work)
3. (transitive, computing) to collate (merge several data sets or files into one data set or file)
4. (transitive, computing) to stripe (distribute data across several separate physical disks to reduce the time to read and write)

Conjugation

Inflection of lomittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomitan	en lomita	1st sing.	olen lomittanut	en ole lomittanut
2nd sing.		lomitat	et lomita	2nd sing.	olet lomittanut	et ole lomittanut
3rd sing.		lomittaa	ei lomita	3rd sing.	on lomittanut	ei ole lomittanut
1st plur.		lomitamme	emme lomita	1st plur.	olemme lomittaneet	emme ole lomittaneet
2nd plur.		lomitatte	ette lomita	2nd plur.	olette lomittaneet	ette ole lomittaneet
3rd plur.		lomittavat	eivät lomita	3rd plur.	ovat lomittaneet	eivät ole lomittaneet
passive		lomitetaan	ei lomiteta	passive	on lomitettu	ei ole lomitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomitin	en lomittanut	1st sing.	olin lomittanut	en ollut lomittanut
2nd sing.		lomitit	et lomittanut	2nd sing.	olit lomittanut	et ollut lomittanut
3rd sing.		lomitti	ei lomittanut	3rd sing.	oli lomittanut	ei ollut lomittanut
1st plur.		lomitimme	emme lomittaneet	1st plur.	olimme lomittaneet	emme olleet lomittaneet
2nd plur.		lomititte	ette lomittaneet	2nd plur.	olitte lomittaneet	ette olleet lomittaneet
3rd plur.		lomittivat	eivät lomittaneet	3rd plur.	olivat lomittaneet	eivät olleet lomittaneet
passive		lomitettiin	ei lomitettu	passive	oli lomitettu	ei ollut lomitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomittaisin	en lomittaisi	1st sing.	olisin lomittanut	en olisi lomittanut
2nd sing.		lomittaisit	et lomittaisi	2nd sing.	olisit lomittanut	et olisi lomittanut
3rd sing.		lomittaisi	ei lomittaisi	3rd sing.	olisi lomittanut	ei olisi lomittanut
1st plur.		lomittaisimme	emme lomittaisi	1st plur.	olisimme lomittaneet	emme olisi lomittaneet
2nd plur.		lomittaisitte	ette lomittaisi	2nd plur.	olisitte lomittaneet	ette olisi lomittaneet
3rd plur.		lomittaisivat	eivät lomittaisi	3rd plur.	olisivat lomittaneet	eivät olisi lomittaneet
passive		lomitettaisiin	ei lomitettaisi	passive	olisi lomitettu	ei olisi lomitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lomita	älä lomita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lomittakoon	älköön lomittako	3rd sing.	olkoon lomittanut	älköön olko lomittanut
1st plur.		lomittakaamme	älkäämme lomittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		lomittakaa	älkää lomittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lomittakoot	älkööt lomittako	3rd plur.	olkoot lomittaneet	älkööt olko lomittaneet
passive		lomitettakoon	älköön lomitettako	passive	olkoon lomitettu	älköön olko lomitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lomittanen	en lomittane	1st sing.	lienen lomittanut	en liene lomittanut
2nd sing.		lomittanet	et lomittane	2nd sing.	lienet lomittanut	et liene lomittanut
3rd sing.		lomittanee	ei lomittane	3rd sing.	lienee lomittanut	ei liene lomittanut
1st plur.		lomittanemme	emme lomittane	1st plur.	lienemme lomittaneet	emme liene lomittaneet
2nd plur.		lomittanette	ette lomittane	2nd plur.	lienette lomittaneet	ette liene lomittaneet
3rd plur.		lomittanevat	eivät lomittane	3rd plur.	lienevät lomittaneet	eivät liene lomittaneet
passive		lomitettaneen	ei lomitettane	passive	lienee lomitettu	ei liene lomitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lomittaa		present	lomittava	lomitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittaakseni lomittaaksemme 2nd lomittaaksesi lomittaaksenne 3rd lomittaakseen lomittaaksensa		past	lomittanut	lomitettu
2nd	inessive2	lomittaessa	lomitettaessa	agent3	lomittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittaessani lomittaessamme 2nd lomittaessasi lomittaessanne 3rd lomittaessaan lomittaessansa		negative	lomittamaton
	instructive	lomittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form lomittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	lomittamassa	—
	elative	lomittamasta	—
	illative	lomittamaan	—
	adessive	lomittamalla	—
	abessive	lomittamatta	—
	instructive	lomittaman	lomitettaman
4th4	verbal noun	lomittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lomittamaisillani lomittamaisillamme 2nd lomittamaisillasi lomittamaisillanne 3rd lomittamaisillaan lomittamaisillansa

Derived terms

• lomittaja
• lomittaminen
• lomittua
• lomitus

 

Related terms

• lomittain

Further reading

• “lomittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03