monikiteinen

Finnish

Etymology

moni +‎ kide +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌkitei̯nen/, [ˈmo̞niˌk̟it̪e̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -iteinen
• Syllabification^(key): mo‧ni‧ki‧tei‧nen

Adjective

monikiteinen

1. polycrystalline

   monikiteinen pii ― polysilicon

Declension

Inflection of monikiteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monikiteinen	monikiteiset
genitive		monikiteisen	monikiteisten monikiteisien
partitive		monikiteistä	monikiteisiä
illative		monikiteiseen	monikiteisiin
		singular	plural
nominative		monikiteinen	monikiteiset
accusative	nom.	monikiteinen	monikiteiset
	gen.	monikiteisen
genitive		monikiteisen	monikiteisten monikiteisien
partitive		monikiteistä	monikiteisiä
inessive		monikiteisessä	monikiteisissä
elative		monikiteisestä	monikiteisistä
illative		monikiteiseen	monikiteisiin
adessive		monikiteisellä	monikiteisillä
ablative		monikiteiseltä	monikiteisiltä
allative		monikiteiselle	monikiteisille
essive		monikiteisenä	monikiteisinä
translative		monikiteiseksi	monikiteisiksi
abessive		monikiteisettä	monikiteisittä
instructive		—	monikiteisin
comitative		—	monikiteisine

Possessive forms of monikiteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monikiteiseni monikiteiseni accusative nom. monikiteiseni monikiteiseni gen. monikiteiseni genitive monikiteiseni monikiteisteni monikiteisieni partitive monikiteistäni monikiteisiäni inessive monikiteisessäni monikiteisissäni elative monikiteisestäni monikiteisistäni illative monikiteiseeni monikiteisiini adessive monikiteiselläni monikiteisilläni ablative monikiteiseltäni monikiteisiltäni allative monikiteiselleni monikiteisilleni essive monikiteisenäni monikiteisinäni translative monikiteisekseni monikiteisikseni abessive monikiteisettäni monikiteisittäni instructive — — comitative — monikiteisineni second-person singular possessor singular plural nominative monikiteisesi monikiteisesi accusative nom. monikiteisesi monikiteisesi gen. monikiteisesi genitive monikiteisesi monikiteistesi monikiteisiesi partitive monikiteistäsi monikiteisiäsi inessive monikiteisessäsi monikiteisissäsi elative monikiteisestäsi monikiteisistäsi illative monikiteiseesi monikiteisiisi adessive monikiteiselläsi monikiteisilläsi ablative monikiteiseltäsi monikiteisiltäsi allative monikiteisellesi monikiteisillesi essive monikiteisenäsi monikiteisinäsi translative monikiteiseksesi monikiteisiksesi abessive monikiteisettäsi monikiteisittäsi instructive — — comitative — monikiteisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monikiteisemme monikiteisemme accusative nom. monikiteisemme monikiteisemme gen. monikiteisemme genitive monikiteisemme monikiteistemme monikiteisiemme partitive monikiteistämme monikiteisiämme inessive monikiteisessämme monikiteisissämme elative monikiteisestämme monikiteisistämme illative monikiteiseemme monikiteisiimme adessive monikiteisellämme monikiteisillämme ablative monikiteiseltämme monikiteisiltämme allative monikiteisellemme monikiteisillemme essive monikiteisenämme monikiteisinämme translative monikiteiseksemme monikiteisiksemme abessive monikiteisettämme monikiteisittämme instructive — — comitative — monikiteisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monikiteisenne monikiteisenne accusative nom. monikiteisenne monikiteisenne gen. monikiteisenne genitive monikiteisenne monikiteistenne monikiteisienne partitive monikiteistänne monikiteisiänne inessive monikiteisessänne monikiteisissänne elative monikiteisestänne monikiteisistänne illative monikiteiseenne monikiteisiinne adessive monikiteisellänne monikiteisillänne ablative monikiteiseltänne monikiteisiltänne allative monikiteisellenne monikiteisillenne essive monikiteisenänne monikiteisinänne translative monikiteiseksenne monikiteisiksenne abessive monikiteisettänne monikiteisittänne instructive — — comitative — monikiteisinenne third-person possessor singular plural nominative monikiteisensä monikiteisensä accusative nom. monikiteisensä monikiteisensä gen. monikiteisensä genitive monikiteisensä monikiteistensä monikiteisiensä partitive monikiteistään monikiteistänsä monikiteisiään monikiteisiänsä inessive monikiteisessään monikiteisessänsä monikiteisissään monikiteisissänsä elative monikiteisestään monikiteisestänsä monikiteisistään monikiteisistänsä illative monikiteiseensä monikiteisiinsä adessive monikiteisellään monikiteisellänsä monikiteisillään monikiteisillänsä ablative monikiteiseltään monikiteiseltänsä monikiteisiltään monikiteisiltänsä allative monikiteiselleen monikiteisellensä monikiteisilleen monikiteisillensä essive monikiteisenään monikiteisenänsä monikiteisinään monikiteisinänsä translative monikiteisekseen monikiteiseksensä monikiteisikseen monikiteisiksensä abessive monikiteisettään monikiteisettänsä monikiteisittään monikiteisittänsä instructive — — comitative — monikiteisineen monikiteisinensä