myötämielinen

Finnish

Etymology

myötä- +‎ -mielinen or myötämieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmyø̯tæˌmie̯linen/, [ˈmyø̞̯t̪æˌmie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): myö‧tä‧mie‧li‧nen

Adjective

myötämielinen (comparative myötämielisempi, superlative myötämielisin)

1. agreeable, consenting, approving (willing to do something or let something happen)

   Hän oli myötämielinen projektia kohtaan.

   She was agreeable to the project.

Declension

Inflection of myötämielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		myötämielinen	myötämieliset
genitive		myötämielisen	myötämielisten myötämielisien
partitive		myötämielistä	myötämielisiä
illative		myötämieliseen	myötämielisiin
		singular	plural
nominative		myötämielinen	myötämieliset
accusative	nom.	myötämielinen	myötämieliset
	gen.	myötämielisen
genitive		myötämielisen	myötämielisten myötämielisien
partitive		myötämielistä	myötämielisiä
inessive		myötämielisessä	myötämielisissä
elative		myötämielisestä	myötämielisistä
illative		myötämieliseen	myötämielisiin
adessive		myötämielisellä	myötämielisillä
ablative		myötämieliseltä	myötämielisiltä
allative		myötämieliselle	myötämielisille
essive		myötämielisenä	myötämielisinä
translative		myötämieliseksi	myötämielisiksi
abessive		myötämielisettä	myötämielisittä
instructive		—	myötämielisin
comitative		—	myötämielisine

Possessive forms of myötämielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative myötämieliseni myötämieliseni accusative nom. myötämieliseni myötämieliseni gen. myötämieliseni genitive myötämieliseni myötämielisteni myötämielisieni partitive myötämielistäni myötämielisiäni inessive myötämielisessäni myötämielisissäni elative myötämielisestäni myötämielisistäni illative myötämieliseeni myötämielisiini adessive myötämieliselläni myötämielisilläni ablative myötämieliseltäni myötämielisiltäni allative myötämieliselleni myötämielisilleni essive myötämielisenäni myötämielisinäni translative myötämielisekseni myötämielisikseni abessive myötämielisettäni myötämielisittäni instructive — — comitative — myötämielisineni second-person singular possessor singular plural nominative myötämielisesi myötämielisesi accusative nom. myötämielisesi myötämielisesi gen. myötämielisesi genitive myötämielisesi myötämielistesi myötämielisiesi partitive myötämielistäsi myötämielisiäsi inessive myötämielisessäsi myötämielisissäsi elative myötämielisestäsi myötämielisistäsi illative myötämieliseesi myötämielisiisi adessive myötämieliselläsi myötämielisilläsi ablative myötämieliseltäsi myötämielisiltäsi allative myötämielisellesi myötämielisillesi essive myötämielisenäsi myötämielisinäsi translative myötämieliseksesi myötämielisiksesi abessive myötämielisettäsi myötämielisittäsi instructive — — comitative — myötämielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative myötämielisemme myötämielisemme accusative nom. myötämielisemme myötämielisemme gen. myötämielisemme genitive myötämielisemme myötämielistemme myötämielisiemme partitive myötämielistämme myötämielisiämme inessive myötämielisessämme myötämielisissämme elative myötämielisestämme myötämielisistämme illative myötämieliseemme myötämielisiimme adessive myötämielisellämme myötämielisillämme ablative myötämieliseltämme myötämielisiltämme allative myötämielisellemme myötämielisillemme essive myötämielisenämme myötämielisinämme translative myötämieliseksemme myötämielisiksemme abessive myötämielisettämme myötämielisittämme instructive — — comitative — myötämielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative myötämielisenne myötämielisenne accusative nom. myötämielisenne myötämielisenne gen. myötämielisenne genitive myötämielisenne myötämielistenne myötämielisienne partitive myötämielistänne myötämielisiänne inessive myötämielisessänne myötämielisissänne elative myötämielisestänne myötämielisistänne illative myötämieliseenne myötämielisiinne adessive myötämielisellänne myötämielisillänne ablative myötämieliseltänne myötämielisiltänne allative myötämielisellenne myötämielisillenne essive myötämielisenänne myötämielisinänne translative myötämieliseksenne myötämielisiksenne abessive myötämielisettänne myötämielisittänne instructive — — comitative — myötämielisinenne third-person possessor singular plural nominative myötämielisensä myötämielisensä accusative nom. myötämielisensä myötämielisensä gen. myötämielisensä genitive myötämielisensä myötämielistensä myötämielisiensä partitive myötämielistään myötämielistänsä myötämielisiään myötämielisiänsä inessive myötämielisessään myötämielisessänsä myötämielisissään myötämielisissänsä elative myötämielisestään myötämielisestänsä myötämielisistään myötämielisistänsä illative myötämieliseensä myötämielisiinsä adessive myötämielisellään myötämielisellänsä myötämielisillään myötämielisillänsä ablative myötämieliseltään myötämieliseltänsä myötämielisiltään myötämielisiltänsä allative myötämieliselleen myötämielisellensä myötämielisilleen myötämielisillensä essive myötämielisenään myötämielisenänsä myötämielisinään myötämielisinänsä translative myötämielisekseen myötämieliseksensä myötämielisikseen myötämielisiksensä abessive myötämielisettään myötämielisettänsä myötämielisittään myötämielisittänsä instructive — — comitative — myötämielisineen myötämielisinensä

Derived terms

• myötämielisesti
• myötämielisyys

Further reading

• “myötämielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• myötäileminen