norjankielinen

Finnish

Etymology

norjan kieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈnorjɑnˌkie̯linen/, [ˈno̞rjɑ̝ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): nor‧jan‧kie‧li‧nen

Adjective

norjankielinen

1. Norwegian-speaking.
2. Expressed in the Norwegian language.

Declension

Inflection of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		norjankielinen	norjankieliset
genitive		norjankielisen	norjankielisten norjankielisien
partitive		norjankielistä	norjankielisiä
illative		norjankieliseen	norjankielisiin
		singular	plural
nominative		norjankielinen	norjankieliset
accusative	nom.	norjankielinen	norjankieliset
	gen.	norjankielisen
genitive		norjankielisen	norjankielisten norjankielisien
partitive		norjankielistä	norjankielisiä
inessive		norjankielisessä	norjankielisissä
elative		norjankielisestä	norjankielisistä
illative		norjankieliseen	norjankielisiin
adessive		norjankielisellä	norjankielisillä
ablative		norjankieliseltä	norjankielisiltä
allative		norjankieliselle	norjankielisille
essive		norjankielisenä	norjankielisinä
translative		norjankieliseksi	norjankielisiksi
abessive		norjankielisettä	norjankielisittä
instructive		—	norjankielisin
comitative		—	norjankielisine

Possessive forms of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative norjankieliseni norjankieliseni accusative nom. norjankieliseni norjankieliseni gen. norjankieliseni genitive norjankieliseni norjankielisteni norjankielisieni partitive norjankielistäni norjankielisiäni inessive norjankielisessäni norjankielisissäni elative norjankielisestäni norjankielisistäni illative norjankieliseeni norjankielisiini adessive norjankieliselläni norjankielisilläni ablative norjankieliseltäni norjankielisiltäni allative norjankieliselleni norjankielisilleni essive norjankielisenäni norjankielisinäni translative norjankielisekseni norjankielisikseni abessive norjankielisettäni norjankielisittäni instructive — — comitative — norjankielisineni second-person singular possessor singular plural nominative norjankielisesi norjankielisesi accusative nom. norjankielisesi norjankielisesi gen. norjankielisesi genitive norjankielisesi norjankielistesi norjankielisiesi partitive norjankielistäsi norjankielisiäsi inessive norjankielisessäsi norjankielisissäsi elative norjankielisestäsi norjankielisistäsi illative norjankieliseesi norjankielisiisi adessive norjankieliselläsi norjankielisilläsi ablative norjankieliseltäsi norjankielisiltäsi allative norjankielisellesi norjankielisillesi essive norjankielisenäsi norjankielisinäsi translative norjankieliseksesi norjankielisiksesi abessive norjankielisettäsi norjankielisittäsi instructive — — comitative — norjankielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative norjankielisemme norjankielisemme accusative nom. norjankielisemme norjankielisemme gen. norjankielisemme genitive norjankielisemme norjankielistemme norjankielisiemme partitive norjankielistämme norjankielisiämme inessive norjankielisessämme norjankielisissämme elative norjankielisestämme norjankielisistämme illative norjankieliseemme norjankielisiimme adessive norjankielisellämme norjankielisillämme ablative norjankieliseltämme norjankielisiltämme allative norjankielisellemme norjankielisillemme essive norjankielisenämme norjankielisinämme translative norjankieliseksemme norjankielisiksemme abessive norjankielisettämme norjankielisittämme instructive — — comitative — norjankielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative norjankielisenne norjankielisenne accusative nom. norjankielisenne norjankielisenne gen. norjankielisenne genitive norjankielisenne norjankielistenne norjankielisienne partitive norjankielistänne norjankielisiänne inessive norjankielisessänne norjankielisissänne elative norjankielisestänne norjankielisistänne illative norjankieliseenne norjankielisiinne adessive norjankielisellänne norjankielisillänne ablative norjankieliseltänne norjankielisiltänne allative norjankielisellenne norjankielisillenne essive norjankielisenänne norjankielisinänne translative norjankieliseksenne norjankielisiksenne abessive norjankielisettänne norjankielisittänne instructive — — comitative — norjankielisinenne third-person possessor singular plural nominative norjankielisensä norjankielisensä accusative nom. norjankielisensä norjankielisensä gen. norjankielisensä genitive norjankielisensä norjankielistensä norjankielisiensä partitive norjankielistään norjankielistänsä norjankielisiään norjankielisiänsä inessive norjankielisessään norjankielisessänsä norjankielisissään norjankielisissänsä elative norjankielisestään norjankielisestänsä norjankielisistään norjankielisistänsä illative norjankieliseensä norjankielisiinsä adessive norjankielisellään norjankielisellänsä norjankielisillään norjankielisillänsä ablative norjankieliseltään norjankieliseltänsä norjankielisiltään norjankielisiltänsä allative norjankieliselleen norjankielisellensä norjankielisilleen norjankielisillensä essive norjankielisenään norjankielisenänsä norjankielisinään norjankielisinänsä translative norjankielisekseen norjankieliseksensä norjankielisikseen norjankielisiksensä abessive norjankielisettään norjankielisettänsä norjankielisittään norjankielisittänsä instructive — — comitative — norjankielisineen norjankielisinensä

Further reading

• “norjankielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03