otus

Finnish

(index ot)

Pronunciation

• IPA: [ˈo̞t̪us], X-SAMPA: ["otus]
• Hyphenation: o‧tus
• Rhymes: -otus

Noun

otus

1. creature

   Hänen koiransa on hauska otus.

   Her dog is a funny creature.

Declension

Declension of otus (type vastaus) singular plural nominative otus otukset genitive otuksen otusten otuksien partitive otusta otuksia accusative otus otuksen otukset inessive otuksessa otuksissa elative otuksesta otuksista illative otukseen otuksiin adessive otuksella otuksilla ablative otukselta otuksilta allative otukselle otuksille essive otuksena otuksina translative otukseksi otuksiksi instructive – otuksin abessive otuksetta otuksitta comitative – otuksineen

Anagrams

• osut, sotu, suot