poikkihuilu
Finnish edit
Etymology edit
Compound of poikki- (“transverse”) + huilu (“flute”).
Pronunciation edit
Noun edit
poikkihuilu
Declension edit
Inflection of poikkihuilu (Kotus type 1/valo, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | poikkihuilu | poikkihuilut | ||
genitive | poikkihuilun | poikkihuilujen | ||
partitive | poikkihuilua | poikkihuiluja | ||
illative | poikkihuiluun | poikkihuiluihin | ||
singular | plural | |||
nominative | poikkihuilu | poikkihuilut | ||
accusative | nom. | poikkihuilu | poikkihuilut | |
gen. | poikkihuilun | |||
genitive | poikkihuilun | poikkihuilujen | ||
partitive | poikkihuilua | poikkihuiluja | ||
inessive | poikkihuilussa | poikkihuiluissa | ||
elative | poikkihuilusta | poikkihuiluista | ||
illative | poikkihuiluun | poikkihuiluihin | ||
adessive | poikkihuilulla | poikkihuiluilla | ||
ablative | poikkihuilulta | poikkihuiluilta | ||
allative | poikkihuilulle | poikkihuiluille | ||
essive | poikkihuiluna | poikkihuiluina | ||
translative | poikkihuiluksi | poikkihuiluiksi | ||
abessive | poikkihuilutta | poikkihuiluitta | ||
instructive | — | poikkihuiluin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms edit
compounds
Further reading edit
- “poikkihuilu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03