rikkomaton

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːomɑton/, [ˈrikːo̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): rik‧ko‧ma‧ton

Adjective

rikkomaton (comparative rikkomattomampi, superlative rikkomattomin)

1. unbroken

Declension

Inflection of rikkomaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		rikkomaton	rikkomattomat
genitive		rikkomattoman	rikkomattomien
partitive		rikkomatonta	rikkomattomia
illative		rikkomattomaan	rikkomattomiin
		singular	plural
nominative		rikkomaton	rikkomattomat
accusative	nom.	rikkomaton	rikkomattomat
	gen.	rikkomattoman
genitive		rikkomattoman	rikkomattomien rikkomatontenrare
partitive		rikkomatonta	rikkomattomia
inessive		rikkomattomassa	rikkomattomissa
elative		rikkomattomasta	rikkomattomista
illative		rikkomattomaan	rikkomattomiin
adessive		rikkomattomalla	rikkomattomilla
ablative		rikkomattomalta	rikkomattomilta
allative		rikkomattomalle	rikkomattomille
essive		rikkomattomana	rikkomattomina
translative		rikkomattomaksi	rikkomattomiksi
abessive		rikkomattomatta	rikkomattomitta
instructive		—	rikkomattomin
comitative		—	rikkomattomine

Possessive forms of rikkomaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative rikkomattomani rikkomattomani accusative nom. rikkomattomani rikkomattomani gen. rikkomattomani genitive rikkomattomani rikkomattomieni rikkomatontenirare partitive rikkomatontani rikkomattomiani inessive rikkomattomassani rikkomattomissani elative rikkomattomastani rikkomattomistani illative rikkomattomaani rikkomattomiini adessive rikkomattomallani rikkomattomillani ablative rikkomattomaltani rikkomattomiltani allative rikkomattomalleni rikkomattomilleni essive rikkomattomanani rikkomattominani translative rikkomattomakseni rikkomattomikseni abessive rikkomattomattani rikkomattomittani instructive — — comitative — rikkomattomineni second-person singular possessor singular plural nominative rikkomattomasi rikkomattomasi accusative nom. rikkomattomasi rikkomattomasi gen. rikkomattomasi genitive rikkomattomasi rikkomattomiesi rikkomatontesirare partitive rikkomatontasi rikkomattomiasi inessive rikkomattomassasi rikkomattomissasi elative rikkomattomastasi rikkomattomistasi illative rikkomattomaasi rikkomattomiisi adessive rikkomattomallasi rikkomattomillasi ablative rikkomattomaltasi rikkomattomiltasi allative rikkomattomallesi rikkomattomillesi essive rikkomattomanasi rikkomattominasi translative rikkomattomaksesi rikkomattomiksesi abessive rikkomattomattasi rikkomattomittasi instructive — — comitative — rikkomattominesi first-person plural possessor singular plural nominative rikkomattomamme rikkomattomamme accusative nom. rikkomattomamme rikkomattomamme gen. rikkomattomamme genitive rikkomattomamme rikkomattomiemme rikkomatontemmerare partitive rikkomatontamme rikkomattomiamme inessive rikkomattomassamme rikkomattomissamme elative rikkomattomastamme rikkomattomistamme illative rikkomattomaamme rikkomattomiimme adessive rikkomattomallamme rikkomattomillamme ablative rikkomattomaltamme rikkomattomiltamme allative rikkomattomallemme rikkomattomillemme essive rikkomattomanamme rikkomattominamme translative rikkomattomaksemme rikkomattomiksemme abessive rikkomattomattamme rikkomattomittamme instructive — — comitative — rikkomattominemme second-person plural possessor singular plural nominative rikkomattomanne rikkomattomanne accusative nom. rikkomattomanne rikkomattomanne gen. rikkomattomanne genitive rikkomattomanne rikkomattomienne rikkomatontennerare partitive rikkomatontanne rikkomattomianne inessive rikkomattomassanne rikkomattomissanne elative rikkomattomastanne rikkomattomistanne illative rikkomattomaanne rikkomattomiinne adessive rikkomattomallanne rikkomattomillanne ablative rikkomattomaltanne rikkomattomiltanne allative rikkomattomallenne rikkomattomillenne essive rikkomattomananne rikkomattominanne translative rikkomattomaksenne rikkomattomiksenne abessive rikkomattomattanne rikkomattomittanne instructive — — comitative — rikkomattominenne third-person possessor singular plural nominative rikkomattomansa rikkomattomansa accusative nom. rikkomattomansa rikkomattomansa gen. rikkomattomansa genitive rikkomattomansa rikkomattomiensa rikkomatontensarare partitive rikkomatontaan rikkomatontansa rikkomattomiaan rikkomattomiansa inessive rikkomattomassaan rikkomattomassansa rikkomattomissaan rikkomattomissansa elative rikkomattomastaan rikkomattomastansa rikkomattomistaan rikkomattomistansa illative rikkomattomaansa rikkomattomiinsa adessive rikkomattomallaan rikkomattomallansa rikkomattomillaan rikkomattomillansa ablative rikkomattomaltaan rikkomattomaltansa rikkomattomiltaan rikkomattomiltansa allative rikkomattomalleen rikkomattomallensa rikkomattomilleen rikkomattomillensa essive rikkomattomanaan rikkomattomanansa rikkomattominaan rikkomattominansa translative rikkomattomakseen rikkomattomaksensa rikkomattomikseen rikkomattomiksensa abessive rikkomattomattaan rikkomattomattansa rikkomattomittaan rikkomattomittansa instructive — — comitative — rikkomattomineen rikkomattominensa

Participle

rikkomaton

1. negative participle of rikkoa

Derived terms

• rikkomattomuus

 

Further reading

• “rikkomaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• romantikko