rikkoa

Finnish

Etymology

rikka +‎ -oa

Pronunciation

• Hyphenation: rik‧ko‧a

Verb

rikkoa

1. (transitive) to break

   Kuka on rikkonut kahvimukini?

   Who has broken my coffee mug?

   Hän rikkoi lupauksensa.

   She broke her promise.

   rikkoa seteli = to break a bill

2. (transitive) to violate

   Rikkovatko poliisin toimet perustuslakia?

   Are the police's actions violating the Constitution?

3. (transitive/intransitive) to offend, to transgress (sth = partitive, against sth = partitive + vastaan):

   Hän rikkoo hyviä tapoja vastaan, miten haluaa.

   He'll transgress against common decency as he wants.

   Mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

   We forgive those who trespassed against us.

4. (transitive) to renege

   Yritys rikkoi sopimusta.

   The company reneged the contract.

5. (transitive) ~ rauhaa = to disturb the peace

Conjugation

Conjugation of rikkoa (type sanoa)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	rikon	en riko	1st sing.	olen rikkonut	en ole rikkonut
2nd sing.	rikot	et riko	2nd sing.	olet rikkonut	et ole rikkonut
3rd sing.	rikkoo	ei riko	3rd sing.	on rikkonut	ei ole rikkonut
1st plur.	rikomme	emme riko	1st plur.	olemme rikkoneet	emme ole rikkoneet
2nd plur.	rikotte	ette riko	2nd plur.	olette rikkoneet	ette ole rikkoneet
3rd plur.	rikkovat	eivät riko	3rd plur.	ovat rikkoneet	eivät ole rikkoneet
passive	rikotaan	ei rikota	passive	on rikottu	ei ole rikottu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	rikoin	en rikkonut	1st sing.	olin rikkonut	en ollut rikkonut
2nd sing.	rikoit	et rikkonut	2nd sing.	olit rikkonut	et ollut rikkonut
3rd sing.	rikkoi	ei rikkonut	3rd sing.	oli rikkonut	ei ollut rikkonut
1st plur.	rikoimme	emme rikkoneet	1st plur.	olimme rikkoneet	emme olleet rikkoneet
2nd plur.	rikoitte	ette rikkoneet	2nd plur.	olitte rikkoneet	ette olleet rikkoneet
3rd plur.	rikkoivat	eivät rikkoneet	3rd plur.	olivat rikkoneet	eivät olleet rikkoneet
passive	rikottiin	ei rikottu	passive	oli rikottu	ei ollut rikottu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	rikkoisin	en rikkoisi	1st sing.	olisin rikkonut	en olisi rikkonut
2nd sing.	rikkoisit	et rikkoisi	2nd sing.	olisit rikkonut	et olisi rikkonut
3rd sing.	rikkoisi	ei rikkoisi	3rd sing.	olisi rikkonut	ei olisi rikkonut
1st plur.	rikkoisimme	emme rikkoisi	1st plur.	olisimme rikkoneet	emme olisi rikkoneet
2nd plur.	rikkoisitte	ette rikkoisi	2nd plur.	olisitte rikkoneet	ette olisi rikkoneet
3rd plur.	rikkoisivat	eivät rikkoisi	3rd plur.	olisivat rikkoneet	eivät olisi rikkoneet
passive	rikottaisiin	ei rikottaisi	passive	olisi rikottu	ei olisi rikottu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	riko	älä riko	2nd sing.	ole rikkonut	älä ole rikkonut
3rd sing.	rikkokoon	älköön rikkoko	3rd sing.	olkoon rikkonut	älköön olko rikkonut
1st plur.	rikkokaamme	älkäämme rikkoko	1st plur.	olkaamme rikkoneet	älkäämme olko rikkoneet
2nd plur.	rikkokaa	älkää rikkoko	2nd plur.	olkaa rikkoneet	älkää olko rikkoneet
3rd plur.	rikkokoot	älkööt rikkoko	3rd plur.	olkoot rikkoneet	älkööt olko rikkoneet
passive	rikottakoon	älköön rikottako	passive	olkoon rikottu	älköön olko rikottu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	rikkonen	en rikkone	1st sing.	lienen rikkonut	en liene rikkonut
2nd sing.	rikkonet	et rikkone	2nd sing.	lienet rikkonut	et liene rikkonut
3rd sing.	rikkonee	ei rikkone	3rd sing.	lienee rikkonut	ei liene rikkonut
1st plur.	rikkonemme	emme rikkone	1st plur.	lienemme rikkoneet	emme liene rikkoneet
2nd plur.	rikkonette	ette rikkone	2nd plur.	lienette rikkoneet	ette liene rikkoneet
3rd plur.	rikkonevat	eivät rikkone	3rd plur.	lienevät rikkoneet	eivät liene rikkoneet
passive	rikottaneen	ei rikottane	passive	lienee rikottu	ei liene rikottu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		rikkoa		present	rikkova	rikottava
long I		rikkoakseen 2		past	rikkonut	rikottu
II	inessive	rikkoessa 1	rikottaessa	agent	rikkoma1, 3
	instructive	rikkoen	–	negative	rikkomaton
III	inessive	rikkomassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	rikkomasta	–
	illative	rikkomaan	–
	adessive	rikkomalla	–
	abessive	rikkomatta	–
	instructive	rikkoman	rikottaman
IV	nominative	rikkominen
	partitive	rikkomista
V		rikkomaisillaan 2

Derived terms

• nouns: rike, rikko, rikkomus, rikos
• verbs: rikkoutua

Related terms

• adverbs: rikki

Anagrams

• roikka, rokkia