roikuttaa

Finnish

Etymology

roikkua +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈroi̯kutːɑːˣ/, [ˈro̞i̯kut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -oikutːɑː
• Syllabification^(key): roi‧kut‧taa

Verb

roikuttaa

1. (transitive, usually atelic) Synonym of roikottaa (“to dangle”)

Conjugation

Inflection of roikuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikutan	en roikuta	1st sing.	olen roikuttanut	en ole roikuttanut
2nd sing.		roikutat	et roikuta	2nd sing.	olet roikuttanut	et ole roikuttanut
3rd sing.		roikuttaa	ei roikuta	3rd sing.	on roikuttanut	ei ole roikuttanut
1st plur.		roikutamme	emme roikuta	1st plur.	olemme roikuttaneet	emme ole roikuttaneet
2nd plur.		roikutatte	ette roikuta	2nd plur.	olette roikuttaneet	ette ole roikuttaneet
3rd plur.		roikuttavat	eivät roikuta	3rd plur.	ovat roikuttaneet	eivät ole roikuttaneet
passive		roikutetaan	ei roikuteta	passive	on roikutettu	ei ole roikutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikutin	en roikuttanut	1st sing.	olin roikuttanut	en ollut roikuttanut
2nd sing.		roikutit	et roikuttanut	2nd sing.	olit roikuttanut	et ollut roikuttanut
3rd sing.		roikutti	ei roikuttanut	3rd sing.	oli roikuttanut	ei ollut roikuttanut
1st plur.		roikutimme	emme roikuttaneet	1st plur.	olimme roikuttaneet	emme olleet roikuttaneet
2nd plur.		roikutitte	ette roikuttaneet	2nd plur.	olitte roikuttaneet	ette olleet roikuttaneet
3rd plur.		roikuttivat	eivät roikuttaneet	3rd plur.	olivat roikuttaneet	eivät olleet roikuttaneet
passive		roikutettiin	ei roikutettu	passive	oli roikutettu	ei ollut roikutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikuttaisin	en roikuttaisi	1st sing.	olisin roikuttanut	en olisi roikuttanut
2nd sing.		roikuttaisit	et roikuttaisi	2nd sing.	olisit roikuttanut	et olisi roikuttanut
3rd sing.		roikuttaisi	ei roikuttaisi	3rd sing.	olisi roikuttanut	ei olisi roikuttanut
1st plur.		roikuttaisimme	emme roikuttaisi	1st plur.	olisimme roikuttaneet	emme olisi roikuttaneet
2nd plur.		roikuttaisitte	ette roikuttaisi	2nd plur.	olisitte roikuttaneet	ette olisi roikuttaneet
3rd plur.		roikuttaisivat	eivät roikuttaisi	3rd plur.	olisivat roikuttaneet	eivät olisi roikuttaneet
passive		roikutettaisiin	ei roikutettaisi	passive	olisi roikutettu	ei olisi roikutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		roikuta	älä roikuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		roikuttakoon	älköön roikuttako	3rd sing.	olkoon roikuttanut	älköön olko roikuttanut
1st plur.		roikuttakaamme	älkäämme roikuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		roikuttakaa	älkää roikuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		roikuttakoot	älkööt roikuttako	3rd plur.	olkoot roikuttaneet	älkööt olko roikuttaneet
passive		roikutettakoon	älköön roikutettako	passive	olkoon roikutettu	älköön olko roikutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikuttanen	en roikuttane	1st sing.	lienen roikuttanut	en liene roikuttanut
2nd sing.		roikuttanet	et roikuttane	2nd sing.	lienet roikuttanut	et liene roikuttanut
3rd sing.		roikuttanee	ei roikuttane	3rd sing.	lienee roikuttanut	ei liene roikuttanut
1st plur.		roikuttanemme	emme roikuttane	1st plur.	lienemme roikuttaneet	emme liene roikuttaneet
2nd plur.		roikuttanette	ette roikuttane	2nd plur.	lienette roikuttaneet	ette liene roikuttaneet
3rd plur.		roikuttanevat	eivät roikuttane	3rd plur.	lienevät roikuttaneet	eivät liene roikuttaneet
passive		roikutettaneen	ei roikutettane	passive	lienee roikutettu	ei liene roikutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		roikuttaa		present	roikuttava	roikutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikuttaakseni roikuttaaksemme 2nd roikuttaaksesi roikuttaaksenne 3rd roikuttaakseen roikuttaaksensa		past	roikuttanut	roikutettu
2nd	inessive2	roikuttaessa	roikutettaessa	agent3	roikuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikuttaessani roikuttaessamme 2nd roikuttaessasi roikuttaessanne 3rd roikuttaessaan roikuttaessansa		negative	roikuttamaton
	instructive	roikuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form roikuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	roikuttamassa	—
	elative	roikuttamasta	—
	illative	roikuttamaan	—
	adessive	roikuttamalla	—
	abessive	roikuttamatta	—
	instructive	roikuttaman	roikutettaman
4th4	verbal noun	roikuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikuttamaisillani roikuttamaisillamme 2nd roikuttamaisillasi roikuttamaisillanne 3rd roikuttamaisillaan roikuttamaisillansa