seisahtuminen

Finnish

Etymology

seisahtua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsei̯sɑhtuminen/, [ˈs̠e̞i̯s̠ɑ̝hˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): sei‧sah‧tu‧mi‧nen

Noun

seisahtuminen

1. verbal noun of seisahtua
   1. halting, stalling

Declension

Inflection of seisahtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		seisahtuminen	seisahtumiset
genitive		seisahtumisen	seisahtumisten seisahtumisien
partitive		seisahtumista	seisahtumisia
illative		seisahtumiseen	seisahtumisiin
		singular	plural
nominative		seisahtuminen	seisahtumiset
accusative	nom.	seisahtuminen	seisahtumiset
	gen.	seisahtumisen
genitive		seisahtumisen	seisahtumisten seisahtumisien
partitive		seisahtumista	seisahtumisia
inessive		seisahtumisessa	seisahtumisissa
elative		seisahtumisesta	seisahtumisista
illative		seisahtumiseen	seisahtumisiin
adessive		seisahtumisella	seisahtumisilla
ablative		seisahtumiselta	seisahtumisilta
allative		seisahtumiselle	seisahtumisille
essive		seisahtumisena	seisahtumisina
translative		seisahtumiseksi	seisahtumisiksi
abessive		seisahtumisetta	seisahtumisitta
instructive		—	seisahtumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of seisahtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative seisahtumiseni seisahtumiseni accusative nom. seisahtumiseni seisahtumiseni gen. seisahtumiseni genitive seisahtumiseni seisahtumisteni seisahtumisieni partitive seisahtumistani seisahtumisiani inessive seisahtumisessani seisahtumisissani elative seisahtumisestani seisahtumisistani illative seisahtumiseeni seisahtumisiini adessive seisahtumisellani seisahtumisillani ablative seisahtumiseltani seisahtumisiltani allative seisahtumiselleni seisahtumisilleni essive seisahtumisenani seisahtumisinani translative seisahtumisekseni seisahtumisikseni abessive seisahtumisettani seisahtumisittani instructive — — comitative — seisahtumisineni second-person singular possessor singular plural nominative seisahtumisesi seisahtumisesi accusative nom. seisahtumisesi seisahtumisesi gen. seisahtumisesi genitive seisahtumisesi seisahtumistesi seisahtumisiesi partitive seisahtumistasi seisahtumisiasi inessive seisahtumisessasi seisahtumisissasi elative seisahtumisestasi seisahtumisistasi illative seisahtumiseesi seisahtumisiisi adessive seisahtumisellasi seisahtumisillasi ablative seisahtumiseltasi seisahtumisiltasi allative seisahtumisellesi seisahtumisillesi essive seisahtumisenasi seisahtumisinasi translative seisahtumiseksesi seisahtumisiksesi abessive seisahtumisettasi seisahtumisittasi instructive — — comitative — seisahtumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative seisahtumisemme seisahtumisemme accusative nom. seisahtumisemme seisahtumisemme gen. seisahtumisemme genitive seisahtumisemme seisahtumistemme seisahtumisiemme partitive seisahtumistamme seisahtumisiamme inessive seisahtumisessamme seisahtumisissamme elative seisahtumisestamme seisahtumisistamme illative seisahtumiseemme seisahtumisiimme adessive seisahtumisellamme seisahtumisillamme ablative seisahtumiseltamme seisahtumisiltamme allative seisahtumisellemme seisahtumisillemme essive seisahtumisenamme seisahtumisinamme translative seisahtumiseksemme seisahtumisiksemme abessive seisahtumisettamme seisahtumisittamme instructive — — comitative — seisahtumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative seisahtumisenne seisahtumisenne accusative nom. seisahtumisenne seisahtumisenne gen. seisahtumisenne genitive seisahtumisenne seisahtumistenne seisahtumisienne partitive seisahtumistanne seisahtumisianne inessive seisahtumisessanne seisahtumisissanne elative seisahtumisestanne seisahtumisistanne illative seisahtumiseenne seisahtumisiinne adessive seisahtumisellanne seisahtumisillanne ablative seisahtumiseltanne seisahtumisiltanne allative seisahtumisellenne seisahtumisillenne essive seisahtumisenanne seisahtumisinanne translative seisahtumiseksenne seisahtumisiksenne abessive seisahtumisettanne seisahtumisittanne instructive — — comitative — seisahtumisinenne third-person possessor singular plural nominative seisahtumisensa seisahtumisensa accusative nom. seisahtumisensa seisahtumisensa gen. seisahtumisensa genitive seisahtumisensa seisahtumistensa seisahtumisiensa partitive seisahtumistaan seisahtumistansa seisahtumisiaan seisahtumisiansa inessive seisahtumisessaan seisahtumisessansa seisahtumisissaan seisahtumisissansa elative seisahtumisestaan seisahtumisestansa seisahtumisistaan seisahtumisistansa illative seisahtumiseensa seisahtumisiinsa adessive seisahtumisellaan seisahtumisellansa seisahtumisillaan seisahtumisillansa ablative seisahtumiseltaan seisahtumiseltansa seisahtumisiltaan seisahtumisiltansa allative seisahtumiselleen seisahtumisellensa seisahtumisilleen seisahtumisillensa essive seisahtumisenaan seisahtumisenansa seisahtumisinaan seisahtumisinansa translative seisahtumisekseen seisahtumiseksensa seisahtumisikseen seisahtumisiksensa abessive seisahtumisettaan seisahtumisettansa seisahtumisittaan seisahtumisittansa instructive — — comitative — seisahtumisineen seisahtumisinensa