tiilittää

Finnish

Etymology

tiili (“brick”) +‎ -ttää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiːlitːæːˣ/, [ˈt̪iːlit̪ːæː(ʔ)]
• Rhymes: -iːlitːæː
• Syllabification^(key): tii‧lit‧tää

Verb

tiilittää

1. (computing) to tile (to arrange tile-like objects in a regular pattern)

Conjugation

Inflection of tiilittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiilitän	en tiilitä	1st sing.	olen tiilittänyt	en ole tiilittänyt
2nd sing.		tiilität	et tiilitä	2nd sing.	olet tiilittänyt	et ole tiilittänyt
3rd sing.		tiilittää	ei tiilitä	3rd sing.	on tiilittänyt	ei ole tiilittänyt
1st plur.		tiilitämme	emme tiilitä	1st plur.	olemme tiilittäneet	emme ole tiilittäneet
2nd plur.		tiilitätte	ette tiilitä	2nd plur.	olette tiilittäneet	ette ole tiilittäneet
3rd plur.		tiilittävät	eivät tiilitä	3rd plur.	ovat tiilittäneet	eivät ole tiilittäneet
passive		tiilitetään	ei tiilitetä	passive	on tiilitetty	ei ole tiilitetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiilitin	en tiilittänyt	1st sing.	olin tiilittänyt	en ollut tiilittänyt
2nd sing.		tiilitit	et tiilittänyt	2nd sing.	olit tiilittänyt	et ollut tiilittänyt
3rd sing.		tiilitti	ei tiilittänyt	3rd sing.	oli tiilittänyt	ei ollut tiilittänyt
1st plur.		tiilitimme	emme tiilittäneet	1st plur.	olimme tiilittäneet	emme olleet tiilittäneet
2nd plur.		tiilititte	ette tiilittäneet	2nd plur.	olitte tiilittäneet	ette olleet tiilittäneet
3rd plur.		tiilittivät	eivät tiilittäneet	3rd plur.	olivat tiilittäneet	eivät olleet tiilittäneet
passive		tiilitettiin	ei tiilitetty	passive	oli tiilitetty	ei ollut tiilitetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiilittäisin	en tiilittäisi	1st sing.	olisin tiilittänyt	en olisi tiilittänyt
2nd sing.		tiilittäisit	et tiilittäisi	2nd sing.	olisit tiilittänyt	et olisi tiilittänyt
3rd sing.		tiilittäisi	ei tiilittäisi	3rd sing.	olisi tiilittänyt	ei olisi tiilittänyt
1st plur.		tiilittäisimme	emme tiilittäisi	1st plur.	olisimme tiilittäneet	emme olisi tiilittäneet
2nd plur.		tiilittäisitte	ette tiilittäisi	2nd plur.	olisitte tiilittäneet	ette olisi tiilittäneet
3rd plur.		tiilittäisivät	eivät tiilittäisi	3rd plur.	olisivat tiilittäneet	eivät olisi tiilittäneet
passive		tiilitettäisiin	ei tiilitettäisi	passive	olisi tiilitetty	ei olisi tiilitetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tiilitä	älä tiilitä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tiilittäköön	älköön tiilittäkö	3rd sing.	olkoon tiilittänyt	älköön olko tiilittänyt
1st plur.		tiilittäkäämme	älkäämme tiilittäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		tiilittäkää	älkää tiilittäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tiilittäkööt	älkööt tiilittäkö	3rd plur.	olkoot tiilittäneet	älkööt olko tiilittäneet
passive		tiilitettäköön	älköön tiilitettäkö	passive	olkoon tiilitetty	älköön olko tiilitetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiilittänen	en tiilittäne	1st sing.	lienen tiilittänyt	en liene tiilittänyt
2nd sing.		tiilittänet	et tiilittäne	2nd sing.	lienet tiilittänyt	et liene tiilittänyt
3rd sing.		tiilittänee	ei tiilittäne	3rd sing.	lienee tiilittänyt	ei liene tiilittänyt
1st plur.		tiilittänemme	emme tiilittäne	1st plur.	lienemme tiilittäneet	emme liene tiilittäneet
2nd plur.		tiilittänette	ette tiilittäne	2nd plur.	lienette tiilittäneet	ette liene tiilittäneet
3rd plur.		tiilittänevät	eivät tiilittäne	3rd plur.	lienevät tiilittäneet	eivät liene tiilittäneet
passive		tiilitettäneen	ei tiilitettäne	passive	lienee tiilitetty	ei liene tiilitetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tiilittää		present	tiilittävä	tiilitettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiilittääkseni tiilittääksemme 2nd tiilittääksesi tiilittääksenne 3rd tiilittääkseen tiilittääksensä		past	tiilittänyt	tiilitetty
2nd	inessive2	tiilittäessä	tiilitettäessä	agent3	tiilittämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiilittäessäni tiilittäessämme 2nd tiilittäessäsi tiilittäessänne 3rd tiilittäessään tiilittäessänsä		negative	tiilittämätön
	instructive	tiilittäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form tiilittää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	tiilittämässä	—
	elative	tiilittämästä	—
	illative	tiilittämään	—
	adessive	tiilittämällä	—
	abessive	tiilittämättä	—
	instructive	tiilittämän	tiilitettämän
4th4	verbal noun	tiilittäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiilittämäisilläni tiilittämäisillämme 2nd tiilittämäisilläsi tiilittämäisillänne 3rd tiilittämäisillään tiilittämäisillänsä

See also

• tilittää