veikkailla

Finnish

Etymology

veikata +‎ -illa (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋei̯kːɑi̯lːɑˣ/, [ˈʋe̞i̯kːɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eikːɑilːɑ
• Syllabification^(key): veik‧kail‧la

Verb

veikkailla

1. (transitive) frequentative of veikata (“to guess, bet”)

Conjugation

Inflection of veikkailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikkailen	en veikkaile	1st sing.	olen veikkaillut	en ole veikkaillut
2nd sing.		veikkailet	et veikkaile	2nd sing.	olet veikkaillut	et ole veikkaillut
3rd sing.		veikkailee	ei veikkaile	3rd sing.	on veikkaillut	ei ole veikkaillut
1st plur.		veikkailemme	emme veikkaile	1st plur.	olemme veikkailleet	emme ole veikkailleet
2nd plur.		veikkailette	ette veikkaile	2nd plur.	olette veikkailleet	ette ole veikkailleet
3rd plur.		veikkailevat	eivät veikkaile	3rd plur.	ovat veikkailleet	eivät ole veikkailleet
passive		veikkaillaan	ei veikkailla	passive	on veikkailtu	ei ole veikkailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikkailin	en veikkaillut	1st sing.	olin veikkaillut	en ollut veikkaillut
2nd sing.		veikkailit	et veikkaillut	2nd sing.	olit veikkaillut	et ollut veikkaillut
3rd sing.		veikkaili	ei veikkaillut	3rd sing.	oli veikkaillut	ei ollut veikkaillut
1st plur.		veikkailimme	emme veikkailleet	1st plur.	olimme veikkailleet	emme olleet veikkailleet
2nd plur.		veikkailitte	ette veikkailleet	2nd plur.	olitte veikkailleet	ette olleet veikkailleet
3rd plur.		veikkailivat	eivät veikkailleet	3rd plur.	olivat veikkailleet	eivät olleet veikkailleet
passive		veikkailtiin	ei veikkailtu	passive	oli veikkailtu	ei ollut veikkailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikkailisin	en veikkailisi	1st sing.	olisin veikkaillut	en olisi veikkaillut
2nd sing.		veikkailisit	et veikkailisi	2nd sing.	olisit veikkaillut	et olisi veikkaillut
3rd sing.		veikkailisi	ei veikkailisi	3rd sing.	olisi veikkaillut	ei olisi veikkaillut
1st plur.		veikkailisimme	emme veikkailisi	1st plur.	olisimme veikkailleet	emme olisi veikkailleet
2nd plur.		veikkailisitte	ette veikkailisi	2nd plur.	olisitte veikkailleet	ette olisi veikkailleet
3rd plur.		veikkailisivat	eivät veikkailisi	3rd plur.	olisivat veikkailleet	eivät olisi veikkailleet
passive		veikkailtaisiin	ei veikkailtaisi	passive	olisi veikkailtu	ei olisi veikkailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		veikkaile	älä veikkaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		veikkailkoon	älköön veikkailko	3rd sing.	olkoon veikkaillut	älköön olko veikkaillut
1st plur.		veikkailkaamme	älkäämme veikkailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		veikkailkaa	älkää veikkailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		veikkailkoot	älkööt veikkailko	3rd plur.	olkoot veikkailleet	älkööt olko veikkailleet
passive		veikkailtakoon	älköön veikkailtako	passive	olkoon veikkailtu	älköön olko veikkailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		veikkaillen	en veikkaille	1st sing.	lienen veikkaillut	en liene veikkaillut
2nd sing.		veikkaillet	et veikkaille	2nd sing.	lienet veikkaillut	et liene veikkaillut
3rd sing.		veikkaillee	ei veikkaille	3rd sing.	lienee veikkaillut	ei liene veikkaillut
1st plur.		veikkaillemme	emme veikkaille	1st plur.	lienemme veikkailleet	emme liene veikkailleet
2nd plur.		veikkaillette	ette veikkaille	2nd plur.	lienette veikkailleet	ette liene veikkailleet
3rd plur.		veikkaillevat	eivät veikkaille	3rd plur.	lienevät veikkailleet	eivät liene veikkailleet
passive		veikkailtaneen	ei veikkailtane	passive	lienee veikkailtu	ei liene veikkailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		veikkailla		present	veikkaileva	veikkailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikkaillakseni veikkaillaksemme 2nd veikkaillaksesi veikkaillaksenne 3rd veikkaillakseen veikkaillaksensa		past	veikkaillut	veikkailtu
2nd	inessive2	veikkaillessa	veikkailtaessa	agent3	veikkailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikkaillessani veikkaillessamme 2nd veikkaillessasi veikkaillessanne 3rd veikkaillessaan veikkaillessansa		negative	veikkailematon
	instructive	veikkaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	veikkailemassa	—
	elative	veikkailemasta	—
	illative	veikkailemaan	—
	adessive	veikkailemalla	—
	abessive	veikkailematta	—
	instructive	veikkaileman	veikkailtaman
4th4	verbal noun	veikkaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st veikkailemaisillani veikkailemaisillamme 2nd veikkailemaisillasi veikkailemaisillanne 3rd veikkailemaisillaan veikkailemaisillansa

Derived terms

• veikkailu

 

Further reading

• “veikkailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04