vuorotella

Finnish

Etymology

vuoro (“shift, turn”)

Verb

vuorotella

1. (intransitive) To alternate, rotate, take turns.

Conjugation

Conjugation of vuorotella (type tulla)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vuorottelen	en vuorottele	1st sing.	olen vuorotellut	en ole vuorotellut
2nd sing.	vuorottelet	et vuorottele	2nd sing.	olet vuorotellut	et ole vuorotellut
3rd sing.	vuorottelee	ei vuorottele	3rd sing.	on vuorotellut	ei ole vuorotellut
1st plur.	vuorottelemme	emme vuorottele	1st plur.	olemme vuorotelleet	emme ole vuorotelleet
2nd plur.	vuorottelette	ette vuorottele	2nd plur.	olette vuorotelleet	ette ole vuorotelleet
3rd plur.	vuorottelevat	eivät vuorottele	3rd plur.	ovat vuorotelleet	eivät ole vuorotelleet
passive	vuorotellaan	ei vuorotella	passive	on vuoroteltu	ei ole vuoroteltu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vuorottelin	en vuorotellut	1st sing.	olin vuorotellut	en ollut vuorotellut
2nd sing.	vuorottelit	et vuorotellut	2nd sing.	olit vuorotellut	et ollut vuorotellut
3rd sing.	vuorotteli	ei vuorotellut	3rd sing.	oli vuorotellut	ei ollut vuorotellut
1st plur.	vuorottelimme	emme vuorotelleet	1st plur.	olimme vuorotelleet	emme olleet vuorotelleet
2nd plur.	vuorottelitte	ette vuorotelleet	2nd plur.	olitte vuorotelleet	ette olleet vuorotelleet
3rd plur.	vuorottelivat	eivät vuorotelleet	3rd plur.	olivat vuorotelleet	eivät olleet vuorotelleet
passive	vuoroteltiin	ei vuoroteltu	passive	oli vuoroteltu	ei ollut vuoroteltu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vuorottelisin	en vuorottelisi	1st sing.	olisin vuorotellut	en olisi vuorotellut
2nd sing.	vuorottelisit	et vuorottelisi	2nd sing.	olisit vuorotellut	et olisi vuorotellut
3rd sing.	vuorottelisi	ei vuorottelisi	3rd sing.	olisi vuorotellut	ei olisi vuorotellut
1st plur.	vuorottelisimme	emme vuorottelisi	1st plur.	olisimme vuorotelleet	emme olisi vuorotelleet
2nd plur.	vuorottelisitte	ette vuorottelisi	2nd plur.	olisitte vuorotelleet	ette olisi vuorotelleet
3rd plur.	vuorottelisivat	eivät vuorottelisi	3rd plur.	olisivat vuorotelleet	eivät olisi vuorotelleet
passive	vuoroteltaisiin	ei vuoroteltaisi	passive	olisi vuoroteltu	ei olisi vuoroteltu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	vuorottele	älä vuorottele	2nd sing.	ole vuorotellut	älä ole vuorotellut
3rd sing.	vuorotelkoon	älköön vuorotelko	3rd sing.	olkoon vuorotellut	älköön olko vuorotellut
1st plur.	vuorotelkaamme	älkäämme vuorotelko	1st plur.	olkaamme vuorotelleet	älkäämme olko vuorotelleet
2nd plur.	vuorotelkaa	älkää vuorotelko	2nd plur.	olkaa vuorotelleet	älkää olko vuorotelleet
3rd plur.	vuorotelkoot	älkööt vuorotelko	3rd plur.	olkoot vuorotelleet	älkööt olko vuorotelleet
passive	vuoroteltakoon	älköön vuoroteltako	passive	olkoon vuoroteltu	älköön olko vuoroteltu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	vuorotellen	en vuorotelle	1st sing.	lienen vuorotellut	en liene vuorotellut
2nd sing.	vuorotellet	et vuorotelle	2nd sing.	lienet vuorotellut	et liene vuorotellut
3rd sing.	vuorotellee	ei vuorotelle	3rd sing.	lienee vuorotellut	ei liene vuorotellut
1st plur.	vuorotellemme	emme vuorotelle	1st plur.	lienemme vuorotelleet	emme liene vuorotelleet
2nd plur.	vuorotellette	ette vuorotelle	2nd plur.	lienette vuorotelleet	ette liene vuorotelleet
3rd plur.	vuorotellevat	eivät vuorotelle	3rd plur.	lienevät vuorotelleet	eivät liene vuorotelleet
passive	vuoroteltaneen	ei vuoroteltane	passive	lienee vuoroteltu	ei liene vuoroteltu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		vuorotella		present	vuorotteleva	vuoroteltava
long I		vuorotellakseen 2		past	vuorotellut	vuoroteltu
II	inessive	vuorotellessa 1	vuoroteltaessa	agent	vuorottelema1, 3
	instructive	vuorotellen	–	negative	vuorottelematon
III	inessive	vuorottelemassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	vuorottelemasta	–
	illative	vuorottelemaan	–
	adessive	vuorottelemalla	–
	abessive	vuorottelematta	–
	instructive	vuorotteleman	vuoroteltaman
IV	nominative	vuorotteleminen
	partitive	vuorottelemista
V		vuorottelemaisillaan 2

Derived terms

• vuorotellen
• vuorottelu