vuorotella

Finnish

Etymology

From vuoro +‎ -tella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rotelːɑˣ/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): vuo‧ro‧tel‧la

Verb

vuorotella

1. (intransitive) To alternate, rotate, take turns.

Conjugation

Inflection of vuorotella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorottelen	en vuorottele	1st sing.	olen vuorotellut	en ole vuorotellut
2nd sing.		vuorottelet	et vuorottele	2nd sing.	olet vuorotellut	et ole vuorotellut
3rd sing.		vuorottelee	ei vuorottele	3rd sing.	on vuorotellut	ei ole vuorotellut
1st plur.		vuorottelemme	emme vuorottele	1st plur.	olemme vuorotelleet	emme ole vuorotelleet
2nd plur.		vuorottelette	ette vuorottele	2nd plur.	olette vuorotelleet	ette ole vuorotelleet
3rd plur.		vuorottelevat	eivät vuorottele	3rd plur.	ovat vuorotelleet	eivät ole vuorotelleet
passive		vuorotellaan	ei vuorotella	passive	on vuoroteltu	ei ole vuoroteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorottelin	en vuorotellut	1st sing.	olin vuorotellut	en ollut vuorotellut
2nd sing.		vuorottelit	et vuorotellut	2nd sing.	olit vuorotellut	et ollut vuorotellut
3rd sing.		vuorotteli	ei vuorotellut	3rd sing.	oli vuorotellut	ei ollut vuorotellut
1st plur.		vuorottelimme	emme vuorotelleet	1st plur.	olimme vuorotelleet	emme olleet vuorotelleet
2nd plur.		vuorottelitte	ette vuorotelleet	2nd plur.	olitte vuorotelleet	ette olleet vuorotelleet
3rd plur.		vuorottelivat	eivät vuorotelleet	3rd plur.	olivat vuorotelleet	eivät olleet vuorotelleet
passive		vuoroteltiin	ei vuoroteltu	passive	oli vuoroteltu	ei ollut vuoroteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorottelisin	en vuorottelisi	1st sing.	olisin vuorotellut	en olisi vuorotellut
2nd sing.		vuorottelisit	et vuorottelisi	2nd sing.	olisit vuorotellut	et olisi vuorotellut
3rd sing.		vuorottelisi	ei vuorottelisi	3rd sing.	olisi vuorotellut	ei olisi vuorotellut
1st plur.		vuorottelisimme	emme vuorottelisi	1st plur.	olisimme vuorotelleet	emme olisi vuorotelleet
2nd plur.		vuorottelisitte	ette vuorottelisi	2nd plur.	olisitte vuorotelleet	ette olisi vuorotelleet
3rd plur.		vuorottelisivat	eivät vuorottelisi	3rd plur.	olisivat vuorotelleet	eivät olisi vuorotelleet
passive		vuoroteltaisiin	ei vuoroteltaisi	passive	olisi vuoroteltu	ei olisi vuoroteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vuorottele	älä vuorottele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vuorotelkoon	älköön vuorotelko	3rd sing.	olkoon vuorotellut	älköön olko vuorotellut
1st plur.		vuorotelkaamme	älkäämme vuorotelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vuorotelkaa	älkää vuorotelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vuorotelkoot	älkööt vuorotelko	3rd plur.	olkoot vuorotelleet	älkööt olko vuorotelleet
passive		vuoroteltakoon	älköön vuoroteltako	passive	olkoon vuoroteltu	älköön olko vuoroteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorotellen	en vuorotelle	1st sing.	lienen vuorotellut	en liene vuorotellut
2nd sing.		vuorotellet	et vuorotelle	2nd sing.	lienet vuorotellut	et liene vuorotellut
3rd sing.		vuorotellee	ei vuorotelle	3rd sing.	lienee vuorotellut	ei liene vuorotellut
1st plur.		vuorotellemme	emme vuorotelle	1st plur.	lienemme vuorotelleet	emme liene vuorotelleet
2nd plur.		vuorotellette	ette vuorotelle	2nd plur.	lienette vuorotelleet	ette liene vuorotelleet
3rd plur.		vuorotellevat	eivät vuorotelle	3rd plur.	lienevät vuorotelleet	eivät liene vuorotelleet
passive		vuoroteltaneen	ei vuoroteltane	passive	lienee vuoroteltu	ei liene vuoroteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vuorotella		present	vuorotteleva	vuoroteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorotellakseni vuorotellaksemme 2nd vuorotellaksesi vuorotellaksenne 3rd vuorotellakseen vuorotellaksensa		past	vuorotellut	vuoroteltu
2nd	inessive2	vuorotellessa	vuoroteltaessa	agent3	vuorottelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorotellessani vuorotellessamme 2nd vuorotellessasi vuorotellessanne 3rd vuorotellessaan vuorotellessansa		negative	vuorottelematon
	instructive	vuorotellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vuorottelemassa	—
	elative	vuorottelemasta	—
	illative	vuorottelemaan	—
	adessive	vuorottelemalla	—
	abessive	vuorottelematta	—
	instructive	vuorotteleman	vuoroteltaman
4th4	verbal noun	vuorotteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorottelemaisillani vuorottelemaisillamme 2nd vuorottelemaisillasi vuorottelemaisillanne 3rd vuorottelemaisillaan vuorottelemaisillansa

Derived terms

• vuorotellen
• vuorotteleminen
• vuorottelu

 

Further reading

• “vuorotella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04