yksikielinen

Finnish

Etymology

yksi +‎ kieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksiˌkie̯linen/, [ˈyks̠iˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): yk‧si‧kie‧li‧nen

Adjective

yksikielinen (comparative yksikielisempi, superlative yksikielisin)

1. monolingual

Declension

Inflection of yksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yksikielinen	yksikieliset
genitive		yksikielisen	yksikielisten yksikielisien
partitive		yksikielistä	yksikielisiä
illative		yksikieliseen	yksikielisiin
		singular	plural
nominative		yksikielinen	yksikieliset
accusative	nom.	yksikielinen	yksikieliset
	gen.	yksikielisen
genitive		yksikielisen	yksikielisten yksikielisien
partitive		yksikielistä	yksikielisiä
inessive		yksikielisessä	yksikielisissä
elative		yksikielisestä	yksikielisistä
illative		yksikieliseen	yksikielisiin
adessive		yksikielisellä	yksikielisillä
ablative		yksikieliseltä	yksikielisiltä
allative		yksikieliselle	yksikielisille
essive		yksikielisenä	yksikielisinä
translative		yksikieliseksi	yksikielisiksi
abessive		yksikielisettä	yksikielisittä
instructive		—	yksikielisin
comitative		—	yksikielisine

Possessive forms of yksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yksikieliseni yksikieliseni accusative nom. yksikieliseni yksikieliseni gen. yksikieliseni genitive yksikieliseni yksikielisteni yksikielisieni partitive yksikielistäni yksikielisiäni inessive yksikielisessäni yksikielisissäni elative yksikielisestäni yksikielisistäni illative yksikieliseeni yksikielisiini adessive yksikieliselläni yksikielisilläni ablative yksikieliseltäni yksikielisiltäni allative yksikieliselleni yksikielisilleni essive yksikielisenäni yksikielisinäni translative yksikielisekseni yksikielisikseni abessive yksikielisettäni yksikielisittäni instructive — — comitative — yksikielisineni second-person singular possessor singular plural nominative yksikielisesi yksikielisesi accusative nom. yksikielisesi yksikielisesi gen. yksikielisesi genitive yksikielisesi yksikielistesi yksikielisiesi partitive yksikielistäsi yksikielisiäsi inessive yksikielisessäsi yksikielisissäsi elative yksikielisestäsi yksikielisistäsi illative yksikieliseesi yksikielisiisi adessive yksikieliselläsi yksikielisilläsi ablative yksikieliseltäsi yksikielisiltäsi allative yksikielisellesi yksikielisillesi essive yksikielisenäsi yksikielisinäsi translative yksikieliseksesi yksikielisiksesi abessive yksikielisettäsi yksikielisittäsi instructive — — comitative — yksikielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksikielisemme yksikielisemme accusative nom. yksikielisemme yksikielisemme gen. yksikielisemme genitive yksikielisemme yksikielistemme yksikielisiemme partitive yksikielistämme yksikielisiämme inessive yksikielisessämme yksikielisissämme elative yksikielisestämme yksikielisistämme illative yksikieliseemme yksikielisiimme adessive yksikielisellämme yksikielisillämme ablative yksikieliseltämme yksikielisiltämme allative yksikielisellemme yksikielisillemme essive yksikielisenämme yksikielisinämme translative yksikieliseksemme yksikielisiksemme abessive yksikielisettämme yksikielisittämme instructive — — comitative — yksikielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksikielisenne yksikielisenne accusative nom. yksikielisenne yksikielisenne gen. yksikielisenne genitive yksikielisenne yksikielistenne yksikielisienne partitive yksikielistänne yksikielisiänne inessive yksikielisessänne yksikielisissänne elative yksikielisestänne yksikielisistänne illative yksikieliseenne yksikielisiinne adessive yksikielisellänne yksikielisillänne ablative yksikieliseltänne yksikielisiltänne allative yksikielisellenne yksikielisillenne essive yksikielisenänne yksikielisinänne translative yksikieliseksenne yksikielisiksenne abessive yksikielisettänne yksikielisittänne instructive — — comitative — yksikielisinenne third-person possessor singular plural nominative yksikielisensä yksikielisensä accusative nom. yksikielisensä yksikielisensä gen. yksikielisensä genitive yksikielisensä yksikielistensä yksikielisiensä partitive yksikielistään yksikielistänsä yksikielisiään yksikielisiänsä inessive yksikielisessään yksikielisessänsä yksikielisissään yksikielisissänsä elative yksikielisestään yksikielisestänsä yksikielisistään yksikielisistänsä illative yksikieliseensä yksikielisiinsä adessive yksikielisellään yksikielisellänsä yksikielisillään yksikielisillänsä ablative yksikieliseltään yksikieliseltänsä yksikielisiltään yksikielisiltänsä allative yksikieliselleen yksikielisellensä yksikielisilleen yksikielisillensä essive yksikielisenään yksikielisenänsä yksikielisinään yksikielisinänsä translative yksikielisekseen yksikieliseksensä yksikielisikseen yksikielisiksensä abessive yksikielisettään yksikielisettänsä yksikielisittään yksikielisittänsä instructive — — comitative — yksikielisineen yksikielisinensä

Derived terms

• yksikielisyys

Further reading

• “yksikielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04