kirkkokunta

Finnish

Etymology

kirkko +‎ kunta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkirkːoˌkuntɑ/, [ˈk̟irkːo̞ˌkun̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -untɑ
• Syllabification^(key): kirk‧ko‧kun‧ta

Noun

kirkkokunta

1. denomination (religious subgroup)

Declension

Inflection of kirkkokunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		kirkkokunta	kirkkokunnat
genitive		kirkkokunnan	kirkkokuntien
partitive		kirkkokuntaa	kirkkokuntia
illative		kirkkokuntaan	kirkkokuntiin
		singular	plural
nominative		kirkkokunta	kirkkokunnat
accusative	nom.	kirkkokunta	kirkkokunnat
	gen.	kirkkokunnan
genitive		kirkkokunnan	kirkkokuntien kirkkokuntain rare
partitive		kirkkokuntaa	kirkkokuntia
inessive		kirkkokunnassa	kirkkokunnissa
elative		kirkkokunnasta	kirkkokunnista
illative		kirkkokuntaan	kirkkokuntiin
adessive		kirkkokunnalla	kirkkokunnilla
ablative		kirkkokunnalta	kirkkokunnilta
allative		kirkkokunnalle	kirkkokunnille
essive		kirkkokuntana	kirkkokuntina
translative		kirkkokunnaksi	kirkkokunniksi
abessive		kirkkokunnatta	kirkkokunnitta
instructive		—	kirkkokunnin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kirkkokunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kirkkokuntani kirkkokuntani accusative nom. kirkkokuntani kirkkokuntani gen. kirkkokuntani genitive kirkkokuntani kirkkokuntieni kirkkokuntaini rare partitive kirkkokuntaani kirkkokuntiani inessive kirkkokunnassani kirkkokunnissani elative kirkkokunnastani kirkkokunnistani illative kirkkokuntaani kirkkokuntiini adessive kirkkokunnallani kirkkokunnillani ablative kirkkokunnaltani kirkkokunniltani allative kirkkokunnalleni kirkkokunnilleni essive kirkkokuntanani kirkkokuntinani translative kirkkokunnakseni kirkkokunnikseni abessive kirkkokunnattani kirkkokunnittani instructive — — comitative — kirkkokuntineni second-person singular possessor singular plural nominative kirkkokuntasi kirkkokuntasi accusative nom. kirkkokuntasi kirkkokuntasi gen. kirkkokuntasi genitive kirkkokuntasi kirkkokuntiesi kirkkokuntaisi rare partitive kirkkokuntaasi kirkkokuntiasi inessive kirkkokunnassasi kirkkokunnissasi elative kirkkokunnastasi kirkkokunnistasi illative kirkkokuntaasi kirkkokuntiisi adessive kirkkokunnallasi kirkkokunnillasi ablative kirkkokunnaltasi kirkkokunniltasi allative kirkkokunnallesi kirkkokunnillesi essive kirkkokuntanasi kirkkokuntinasi translative kirkkokunnaksesi kirkkokunniksesi abessive kirkkokunnattasi kirkkokunnittasi instructive — — comitative — kirkkokuntinesi first-person plural possessor singular plural nominative kirkkokuntamme kirkkokuntamme accusative nom. kirkkokuntamme kirkkokuntamme gen. kirkkokuntamme genitive kirkkokuntamme kirkkokuntiemme kirkkokuntaimme rare partitive kirkkokuntaamme kirkkokuntiamme inessive kirkkokunnassamme kirkkokunnissamme elative kirkkokunnastamme kirkkokunnistamme illative kirkkokuntaamme kirkkokuntiimme adessive kirkkokunnallamme kirkkokunnillamme ablative kirkkokunnaltamme kirkkokunniltamme allative kirkkokunnallemme kirkkokunnillemme essive kirkkokuntanamme kirkkokuntinamme translative kirkkokunnaksemme kirkkokunniksemme abessive kirkkokunnattamme kirkkokunnittamme instructive — — comitative — kirkkokuntinemme second-person plural possessor singular plural nominative kirkkokuntanne kirkkokuntanne accusative nom. kirkkokuntanne kirkkokuntanne gen. kirkkokuntanne genitive kirkkokuntanne kirkkokuntienne kirkkokuntainne rare partitive kirkkokuntaanne kirkkokuntianne inessive kirkkokunnassanne kirkkokunnissanne elative kirkkokunnastanne kirkkokunnistanne illative kirkkokuntaanne kirkkokuntiinne adessive kirkkokunnallanne kirkkokunnillanne ablative kirkkokunnaltanne kirkkokunniltanne allative kirkkokunnallenne kirkkokunnillenne essive kirkkokuntananne kirkkokuntinanne translative kirkkokunnaksenne kirkkokunniksenne abessive kirkkokunnattanne kirkkokunnittanne instructive — — comitative — kirkkokuntinenne third-person possessor singular plural nominative kirkkokuntansa kirkkokuntansa accusative nom. kirkkokuntansa kirkkokuntansa gen. kirkkokuntansa genitive kirkkokuntansa kirkkokuntiensa kirkkokuntainsa rare partitive kirkkokuntaansa kirkkokuntiaan kirkkokuntiansa inessive kirkkokunnassaan kirkkokunnassansa kirkkokunnissaan kirkkokunnissansa elative kirkkokunnastaan kirkkokunnastansa kirkkokunnistaan kirkkokunnistansa illative kirkkokuntaansa kirkkokuntiinsa adessive kirkkokunnallaan kirkkokunnallansa kirkkokunnillaan kirkkokunnillansa ablative kirkkokunnaltaan kirkkokunnaltansa kirkkokunniltaan kirkkokunniltansa allative kirkkokunnalleen kirkkokunnallensa kirkkokunnilleen kirkkokunnillensa essive kirkkokuntanaan kirkkokuntanansa kirkkokuntinaan kirkkokuntinansa translative kirkkokunnakseen kirkkokunnaksensa kirkkokunnikseen kirkkokunniksensa abessive kirkkokunnattaan kirkkokunnattansa kirkkokunnittaan kirkkokunnittansa instructive — — comitative — kirkkokuntineen kirkkokuntinensa

Further reading

• “kirkkokunta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From kirkko (“church”) +‎ -kunta. Akin to Finnish kirkkokunta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirkːokuntɑ/, [ˈkirkːŏ̞kŭnt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirkːokuntɑ/, [ˈkirkːo̞ˌɡ̊und̥ɑ]
• Rhymes: -irkːokunt, -untɑ
• Hyphenation: kirk‧ko‧kun‧ta

Noun

kirkkokunta

1. parish (subdivision of diocese)

Declension

Declension of kirkkokunta (type 3/koira, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kirkkokunta	kirkkokunnat
genitive	kirkkokunnan	kirkkokuntiin
partitive	kirkkokuntaa	kirkkokuntia
illative	kirkkokuntaa	kirkkokuntii
inessive	kirkkokunnaas	kirkkokunniis
elative	kirkkokunnast	kirkkokunnist
allative	kirkkokunnalle	kirkkokunnille
adessive	kirkkokunnaal	kirkkokunniil
ablative	kirkkokunnalt	kirkkokunnilt
translative	kirkkokunnaks	kirkkokunniks
essive	kirkkokuntanna, kirkkokuntaan	kirkkokuntinna, kirkkokuntiin
exessive1)	kirkkokuntant	kirkkokuntint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Declension of kirkkokunta: see -kunta

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 168