Keijo

FinnishEdit

EtymologyEdit

Invented at the end of the 19th century from a dialectal Finnish form of keiju ‎(elf), partly as a translation of the Swedish Alf.

PronunciationEdit

Proper nounEdit

Keijo

  1. A male given name.
    • 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), ISBN 9789512077809, page 421:
      Keijo vanhempana toimi perämiehenä. Yrittävä Tenho otti vastaan valmista tavaraa. Kyläpuheessa poikia kutsuttiin Tenuksi ja Kessuksi vastoin heidän äitinsä kauneusaistia. Marttaankin taisi nimiväännös vaikuttaa, kun hän piti Kessua vähän roikalemaisena poikana ja Juhanille huonona seurana. Minä häntä tästä arviostaan myöhemmin muistutin, kun Keijo kasvatti Kopran sahan mahtavaksi laitokseksi aivan rehellisillä tempuilla.

DeclensionEdit

Inflection of Keijo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Keijo Keijot
genitive Keijon Keijojen
partitive Keijoa Keijoja
illative Keijoon Keijoihin
singular plural
nominative Keijo Keijot
accusative nom. Keijo Keijot
gen. Keijon
genitive Keijon Keijojen
partitive Keijoa Keijoja
inessive Keijossa Keijoissa
elative Keijosta Keijoista
illative Keijoon Keijoihin
adessive Keijolla Keijoilla
ablative Keijolta Keijoilta
allative Keijolle Keijoille
essive Keijona Keijoina
translative Keijoksi Keijoiksi
instructive Keijoin
abessive Keijotta Keijoitta
comitative Keijoineen
Read in another language