ainokainen

FinnishEdit

(index ai)

EtymologyEdit

From ainoka- +‎ -inen. Related to ainoa.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈɑi̯nokɑi̯nen/, [ˈɑi̯no̞ˌkɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification: ai‧no‧kai‧nen

NounEdit

ainokainen

  1. singleton (single object)
  2. only child, only

DeclensionEdit

Inflection of ainokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ainokainen ainokaiset
genitive ainokaisen ainokaisten
ainokaisien
partitive ainokaista ainokaisia
illative ainokaiseen ainokaisiin
singular plural
nominative ainokainen ainokaiset
accusative nom. ainokainen ainokaiset
gen. ainokaisen
genitive ainokaisen ainokaisten
ainokaisien
partitive ainokaista ainokaisia
inessive ainokaisessa ainokaisissa
elative ainokaisesta ainokaisista
illative ainokaiseen ainokaisiin
adessive ainokaisella ainokaisilla
ablative ainokaiselta ainokaisilta
allative ainokaiselle ainokaisille
essive ainokaisena ainokaisina
translative ainokaiseksi ainokaisiksi
instructive ainokaisin
abessive ainokaisetta ainokaisitta
comitative ainokaisineen
Possessive forms of ainokainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person ainokaiseni ainokaisemme
2nd person ainokaisesi ainokaisenne
3rd person ainokaisensa