FinnishEdit

EtymologyEdit

< Latin bonitas (goodness); cognates include Swedish bonitet, Russian бонитет (bonitet), German Bonität

NounEdit

boniteetti

  1. (forestry) A measure of the abilty of a piece of land to produce wood, expressed e.g. as medium length of trees in a certain age.

DeclensionEdit

Inflection of boniteetti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative boniteetti boniteetit
genitive boniteetin boniteettien
partitive boniteettia boniteetteja
illative boniteettiin boniteetteihin
singular plural
nominative boniteetti boniteetit
accusative nom. boniteetti boniteetit
gen. boniteetin
genitive boniteetin boniteettien
partitive boniteettia boniteetteja
inessive boniteetissa boniteeteissa
elative boniteetista boniteeteista
illative boniteettiin boniteetteihin
adessive boniteetilla boniteeteilla
ablative boniteetilta boniteeteilta
allative boniteetille boniteeteille
essive boniteettina boniteetteina
translative boniteetiksi boniteeteiksi
instructive boniteetein
abessive boniteetitta boniteeteitta
comitative boniteetteineen
Possessive forms of boniteetti (type risti)
possessor singular plural
1st person boniteettini boniteettimme
2nd person boniteettisi boniteettinne
3rd person boniteettinsa