ehdottomuus

FinnishEdit

EtymologyEdit

ehdoton +‎ -uus

NounEdit

ehdottomuus

  1. The property of being unconditional; absoluteness.

DeclensionEdit

Inflection of ehdottomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative ehdottomuus ehdottomuudet
genitive ehdottomuuden ehdottomuuksien
partitive ehdottomuutta ehdottomuuksia
illative ehdottomuuteen ehdottomuuksiin
singular plural
nominative ehdottomuus ehdottomuudet
accusative nom. ehdottomuus ehdottomuudet
gen. ehdottomuuden
genitive ehdottomuuden ehdottomuuksien
partitive ehdottomuutta ehdottomuuksia
inessive ehdottomuudessa ehdottomuuksissa
elative ehdottomuudesta ehdottomuuksista
illative ehdottomuuteen ehdottomuuksiin
adessive ehdottomuudella ehdottomuuksilla
ablative ehdottomuudelta ehdottomuuksilta
allative ehdottomuudelle ehdottomuuksille
essive ehdottomuutena ehdottomuuksina
translative ehdottomuudeksi ehdottomuuksiksi
instructive ehdottomuuksin
abessive ehdottomuudetta ehdottomuuksitta
comitative ehdottomuuksineen
Possessive forms of ehdottomuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person ehdottomuuteni ehdottomuutemme
2nd person ehdottomuutesi ehdottomuutenne
3rd person ehdottomuutensa