elatiivi

Finnish

Etymology

Learned borrowing from New Latin ēlātīvus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈelɑtiːʋi/, [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]
• Rhymes: -iːʋi
• Syllabification^(key): e‧la‧tii‧vi

Noun

elatiivi

1. (grammar) elative.

Declension

Inflection of elatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		elatiivi	elatiivit
genitive		elatiivin	elatiivien
partitive		elatiivia	elatiiveja
illative		elatiiviin	elatiiveihin
		singular	plural
nominative		elatiivi	elatiivit
accusative	nom.	elatiivi	elatiivit
	gen.	elatiivin
genitive		elatiivin	elatiivien
partitive		elatiivia	elatiiveja
inessive		elatiivissa	elatiiveissa
elative		elatiivista	elatiiveista
illative		elatiiviin	elatiiveihin
adessive		elatiivilla	elatiiveilla
ablative		elatiivilta	elatiiveilta
allative		elatiiville	elatiiveille
essive		elatiivina	elatiiveina
translative		elatiiviksi	elatiiveiksi
instructive		—	elatiivein
abessive		elatiivitta	elatiiveitta
comitative		—	elatiiveineen

Possessive forms of elatiivi (type risti)
possessor	singular	plural
1st person	elatiivini	elatiivimme
2nd person	elatiivisi	elatiivinne
3rd person	elatiivinsa

Synonyms

• (elative, rare): sisäeronto