erikoistunut

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯stunut/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠tunut̪]
• Rhymes: -oistunut
• Syllabification^(key): e‧ri‧kois‧tu‧nut

Adjective

erikoistunut (comparative erikoistuneempi, superlative erikoistunein)

1. specialized, specialised

Declension

Inflection of erikoistunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		erikoistunut	erikoistuneet
genitive		erikoistuneen	erikoistuneiden erikoistuneitten
partitive		erikoistunutta	erikoistuneita
illative		erikoistuneeseen	erikoistuneisiin erikoistuneihin
		singular	plural
nominative		erikoistunut	erikoistuneet
accusative	nom.	erikoistunut	erikoistuneet
	gen.	erikoistuneen
genitive		erikoistuneen	erikoistuneiden erikoistuneitten
partitive		erikoistunutta	erikoistuneita
inessive		erikoistuneessa	erikoistuneissa
elative		erikoistuneesta	erikoistuneista
illative		erikoistuneeseen	erikoistuneisiin erikoistuneihin
adessive		erikoistuneella	erikoistuneilla
ablative		erikoistuneelta	erikoistuneilta
allative		erikoistuneelle	erikoistuneille
essive		erikoistuneena	erikoistuneina
translative		erikoistuneeksi	erikoistuneiksi
abessive		erikoistuneetta	erikoistuneitta
instructive		—	erikoistunein
comitative		—	erikoistuneine

Possessive forms of erikoistunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative erikoistuneeni erikoistuneeni accusative nom. erikoistuneeni erikoistuneeni gen. erikoistuneeni genitive erikoistuneeni erikoistuneideni erikoistuneitteni partitive erikoistunuttani erikoistuneitani inessive erikoistuneessani erikoistuneissani elative erikoistuneestani erikoistuneistani illative erikoistuneeseeni erikoistuneisiini erikoistuneihini adessive erikoistuneellani erikoistuneillani ablative erikoistuneeltani erikoistuneiltani allative erikoistuneelleni erikoistuneilleni essive erikoistuneenani erikoistuneinani translative erikoistuneekseni erikoistuneikseni abessive erikoistuneettani erikoistuneittani instructive — — comitative — erikoistuneineni second-person singular possessor singular plural nominative erikoistuneesi erikoistuneesi accusative nom. erikoistuneesi erikoistuneesi gen. erikoistuneesi genitive erikoistuneesi erikoistuneidesi erikoistuneittesi partitive erikoistunuttasi erikoistuneitasi inessive erikoistuneessasi erikoistuneissasi elative erikoistuneestasi erikoistuneistasi illative erikoistuneeseesi erikoistuneisiisi erikoistuneihisi adessive erikoistuneellasi erikoistuneillasi ablative erikoistuneeltasi erikoistuneiltasi allative erikoistuneellesi erikoistuneillesi essive erikoistuneenasi erikoistuneinasi translative erikoistuneeksesi erikoistuneiksesi abessive erikoistuneettasi erikoistuneittasi instructive — — comitative — erikoistuneinesi first-person plural possessor singular plural nominative erikoistuneemme erikoistuneemme accusative nom. erikoistuneemme erikoistuneemme gen. erikoistuneemme genitive erikoistuneemme erikoistuneidemme erikoistuneittemme partitive erikoistunuttamme erikoistuneitamme inessive erikoistuneessamme erikoistuneissamme elative erikoistuneestamme erikoistuneistamme illative erikoistuneeseemme erikoistuneisiimme erikoistuneihimme adessive erikoistuneellamme erikoistuneillamme ablative erikoistuneeltamme erikoistuneiltamme allative erikoistuneellemme erikoistuneillemme essive erikoistuneenamme erikoistuneinamme translative erikoistuneeksemme erikoistuneiksemme abessive erikoistuneettamme erikoistuneittamme instructive — — comitative — erikoistuneinemme second-person plural possessor singular plural nominative erikoistuneenne erikoistuneenne accusative nom. erikoistuneenne erikoistuneenne gen. erikoistuneenne genitive erikoistuneenne erikoistuneidenne erikoistuneittenne partitive erikoistunuttanne erikoistuneitanne inessive erikoistuneessanne erikoistuneissanne elative erikoistuneestanne erikoistuneistanne illative erikoistuneeseenne erikoistuneisiinne erikoistuneihinne adessive erikoistuneellanne erikoistuneillanne ablative erikoistuneeltanne erikoistuneiltanne allative erikoistuneellenne erikoistuneillenne essive erikoistuneenanne erikoistuneinanne translative erikoistuneeksenne erikoistuneiksenne abessive erikoistuneettanne erikoistuneittanne instructive — — comitative — erikoistuneinenne third-person possessor singular plural nominative erikoistuneensa erikoistuneensa accusative nom. erikoistuneensa erikoistuneensa gen. erikoistuneensa genitive erikoistuneensa erikoistuneidensa erikoistuneittensa partitive erikoistunuttaan erikoistunuttansa erikoistuneitaan erikoistuneitansa inessive erikoistuneessaan erikoistuneessansa erikoistuneissaan erikoistuneissansa elative erikoistuneestaan erikoistuneestansa erikoistuneistaan erikoistuneistansa illative erikoistuneeseensa erikoistuneisiinsa erikoistuneihinsa adessive erikoistuneellaan erikoistuneellansa erikoistuneillaan erikoistuneillansa ablative erikoistuneeltaan erikoistuneeltansa erikoistuneiltaan erikoistuneiltansa allative erikoistuneelleen erikoistuneellensa erikoistuneilleen erikoistuneillensa essive erikoistuneenaan erikoistuneenansa erikoistuneinaan erikoistuneinansa translative erikoistuneekseen erikoistuneeksensa erikoistuneikseen erikoistuneiksensa abessive erikoistuneettaan erikoistuneettansa erikoistuneittaan erikoistuneittansa instructive — — comitative — erikoistuneineen erikoistuneinensa

Participle

erikoistunut

1. past active participle of erikoistua

Verb

erikoistunut

1. past indicative connegative of erikoistua