implikaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English implication), ultimately from Latin implicātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈim.plikɑːtio/, [ˈim.pliˌkɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Syllabification^(key): im‧pli‧kaa‧ti‧o

Noun

implikaatio

1. (logic) implication
2. Synonym of vihjaus (“implication”)

Declension

Inflection of implikaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		implikaatio	implikaatiot
genitive		implikaation	implikaatioiden implikaatioitten
partitive		implikaatiota	implikaatioita
illative		implikaatioon	implikaatioihin
		singular	plural
nominative		implikaatio	implikaatiot
accusative	nom.	implikaatio	implikaatiot
	gen.	implikaation
genitive		implikaation	implikaatioiden implikaatioitten
partitive		implikaatiota	implikaatioita
inessive		implikaatiossa	implikaatioissa
elative		implikaatiosta	implikaatioista
illative		implikaatioon	implikaatioihin
adessive		implikaatiolla	implikaatioilla
ablative		implikaatiolta	implikaatioilta
allative		implikaatiolle	implikaatioille
essive		implikaationa	implikaatioina
translative		implikaatioksi	implikaatioiksi
abessive		implikaatiotta	implikaatioitta
instructive		—	implikaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of implikaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative implikaationi implikaationi accusative nom. implikaationi implikaationi gen. implikaationi genitive implikaationi implikaatioideni implikaatioitteni partitive implikaatiotani implikaatioitani inessive implikaatiossani implikaatioissani elative implikaatiostani implikaatioistani illative implikaatiooni implikaatioihini adessive implikaatiollani implikaatioillani ablative implikaatioltani implikaatioiltani allative implikaatiolleni implikaatioilleni essive implikaationani implikaatioinani translative implikaatiokseni implikaatioikseni abessive implikaatiottani implikaatioittani instructive — — comitative — implikaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative implikaatiosi implikaatiosi accusative nom. implikaatiosi implikaatiosi gen. implikaatiosi genitive implikaatiosi implikaatioidesi implikaatioittesi partitive implikaatiotasi implikaatioitasi inessive implikaatiossasi implikaatioissasi elative implikaatiostasi implikaatioistasi illative implikaatioosi implikaatioihisi adessive implikaatiollasi implikaatioillasi ablative implikaatioltasi implikaatioiltasi allative implikaatiollesi implikaatioillesi essive implikaationasi implikaatioinasi translative implikaatioksesi implikaatioiksesi abessive implikaatiottasi implikaatioittasi instructive — — comitative — implikaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative implikaatiomme implikaatiomme accusative nom. implikaatiomme implikaatiomme gen. implikaatiomme genitive implikaatiomme implikaatioidemme implikaatioittemme partitive implikaatiotamme implikaatioitamme inessive implikaatiossamme implikaatioissamme elative implikaatiostamme implikaatioistamme illative implikaatioomme implikaatioihimme adessive implikaatiollamme implikaatioillamme ablative implikaatioltamme implikaatioiltamme allative implikaatiollemme implikaatioillemme essive implikaationamme implikaatioinamme translative implikaatioksemme implikaatioiksemme abessive implikaatiottamme implikaatioittamme instructive — — comitative — implikaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative implikaationne implikaationne accusative nom. implikaationne implikaationne gen. implikaationne genitive implikaationne implikaatioidenne implikaatioittenne partitive implikaatiotanne implikaatioitanne inessive implikaatiossanne implikaatioissanne elative implikaatiostanne implikaatioistanne illative implikaatioonne implikaatioihinne adessive implikaatiollanne implikaatioillanne ablative implikaatioltanne implikaatioiltanne allative implikaatiollenne implikaatioillenne essive implikaationanne implikaatioinanne translative implikaatioksenne implikaatioiksenne abessive implikaatiottanne implikaatioittanne instructive — — comitative — implikaatioinenne third-person possessor singular plural nominative implikaationsa implikaationsa accusative nom. implikaationsa implikaationsa gen. implikaationsa genitive implikaationsa implikaatioidensa implikaatioittensa partitive implikaatiotaan implikaatiotansa implikaatioitaan implikaatioitansa inessive implikaatiossaan implikaatiossansa implikaatioissaan implikaatioissansa elative implikaatiostaan implikaatiostansa implikaatioistaan implikaatioistansa illative implikaatioonsa implikaatioihinsa adessive implikaatiollaan implikaatiollansa implikaatioillaan implikaatioillansa ablative implikaatioltaan implikaatioltansa implikaatioiltaan implikaatioiltansa allative implikaatiolleen implikaatiollensa implikaatioilleen implikaatioillensa essive implikaationaan implikaationansa implikaatioinaan implikaatioinansa translative implikaatiokseen implikaatioksensa implikaatioikseen implikaatioiksensa abessive implikaatiottaan implikaatiottansa implikaatioittaan implikaatioittansa instructive — — comitative — implikaatioineen implikaatioinensa

Synonyms

• (logic): seuraus, ehtolause