irveen

Finnish

Etymology

Illative singular of irvi-; see irvessä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirʋeːn/, [ˈirʋe̞ːn]
• Rhymes: -irʋeːn
• Syllabification^(key): ir‧veen

Adverb

irveen

1. into a grin or grimace

Inflection

→○	illative	irveen
○	inessive	irvessä
○→	elative	–

Further reading

• “irveen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• verien, vieren, vireen