kieliopillinen persoona

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

kieliopillinen +‎ persoona

NounEdit

kieliopillinen persoona

1. (grammar) grammatical person

DeclensionEdit

Declension of kieliopillinen persoona (type nuoripari) singular plural nominative kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat genitive kieliopillisen persoonan kieliopillisten persoonien kieliopillisien persoonien kieliopillisten persoonain1 kieliopillisien persoonain1 partitive kieliopillista persoonaa kieliopillisia persoonia accusative kieliopillinen persoona kieliopillisen persoonan kieliopilliset persoonat inessive kieliopillisessa persoonassa kieliopillisissa persoonissa elative kieliopillisesta persoonasta kieliopillisista persoonista illative kieliopilliseen persoonaan kieliopillisiin persooniin adessive kieliopillisella persoonalla kieliopillisilla persoonilla ablative kieliopilliselta persoonalta kieliopillisilta persoonilta allative kieliopilliselle persoonalle kieliopillisille persoonille essive kieliopillisena persoonana kieliopillisina persoonina translative kieliopilliseksi persoonaksi kieliopillisiksi persooniksi instructive – kieliopillisin persoonin abessive kieliopillisetta persoonatta kieliopillisitta persoonitta comitative – kieliopillisine persoonineen 1) Rare.