kieliopillinen persoona

FinnishEdit

EtymologyEdit

kieliopillinen persoona

NounEdit

kieliopillinen persoona

  1. (grammar) grammatical person

DeclensionEdit

Inflection of kieliopillinen persoona (Kotus type 51/nuoripari)
nominative kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
genitive kieliopillisen persoonan kieliopillisten persoonien
kieliopillisien persoonien
partitive kieliopillista persoonaa kieliopillisia persoonia
illative kieliopilliseen persoonaan kieliopillisiin persooniin
singular plural
nominative kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
accusative nom. kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
gen. kieliopillisen persoonan
genitive kieliopillisen persoonan kieliopillisten persoonien
kieliopillisien persoonien
kieliopillisten persoonainrare
kieliopillisien persoonainrare
partitive kieliopillista persoonaa kieliopillisia persoonia
inessive kieliopillisessa persoonassa kieliopillisissa persoonissa
elative kieliopillisesta persoonasta kieliopillisista persoonista
illative kieliopilliseen persoonaan kieliopillisiin persooniin
adessive kieliopillisella persoonalla kieliopillisilla persoonilla
ablative kieliopilliselta persoonalta kieliopillisilta persoonilta
allative kieliopilliselle persoonalle kieliopillisille persoonille
essive kieliopillisena persoonana kieliopillisina persoonina
translative kieliopilliseksi persoonaksi kieliopillisiksi persooniksi
instructive kieliopillisin persoonin
abessive kieliopillisetta persoonatta kieliopillisitta persoonitta
comitative kieliopillisine persoonineen
Possessive forms of kieliopillinen persoona (type nuoripari)
possessor singular plural
1st person kieliopillinen persoonani kieliopillinen persoonamme
2nd person kieliopillinen persoonasi kieliopillinen persoonanne
3rd person kieliopillinen persoonansa