korvattu

Finnish

Participle

korvattu

1. past passive participle of korvata

Declension

Inflection of korvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		korvattu	korvatut
genitive		korvatun	korvattujen
partitive		korvattua	korvattuja
illative		korvattuun	korvattuihin
		singular	plural
nominative		korvattu	korvatut
accusative	nom.	korvattu	korvatut
	gen.	korvatun
genitive		korvatun	korvattujen
partitive		korvattua	korvattuja
inessive		korvatussa	korvatuissa
elative		korvatusta	korvatuista
illative		korvattuun	korvattuihin
adessive		korvatulla	korvatuilla
ablative		korvatulta	korvatuilta
allative		korvatulle	korvatuille
essive		korvattuna	korvattuina
translative		korvatuksi	korvatuiksi
abessive		korvatutta	korvatuitta
instructive		—	korvatuin
comitative		—	korvattuine

Possessive forms of korvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative korvattuni korvattuni accusative nom. korvattuni korvattuni gen. korvattuni genitive korvattuni korvattujeni partitive korvattuani korvattujani inessive korvatussani korvatuissani elative korvatustani korvatuistani illative korvattuuni korvattuihini adessive korvatullani korvatuillani ablative korvatultani korvatuiltani allative korvatulleni korvatuilleni essive korvattunani korvattuinani translative korvatukseni korvatuikseni abessive korvatuttani korvatuittani instructive — — comitative — korvattuineni second-person singular possessor singular plural nominative korvattusi korvattusi accusative nom. korvattusi korvattusi gen. korvattusi genitive korvattusi korvattujesi partitive korvattuasi korvattujasi inessive korvatussasi korvatuissasi elative korvatustasi korvatuistasi illative korvattuusi korvattuihisi adessive korvatullasi korvatuillasi ablative korvatultasi korvatuiltasi allative korvatullesi korvatuillesi essive korvattunasi korvattuinasi translative korvatuksesi korvatuiksesi abessive korvatuttasi korvatuittasi instructive — — comitative — korvattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative korvattumme korvattumme accusative nom. korvattumme korvattumme gen. korvattumme genitive korvattumme korvattujemme partitive korvattuamme korvattujamme inessive korvatussamme korvatuissamme elative korvatustamme korvatuistamme illative korvattuumme korvattuihimme adessive korvatullamme korvatuillamme ablative korvatultamme korvatuiltamme allative korvatullemme korvatuillemme essive korvattunamme korvattuinamme translative korvatuksemme korvatuiksemme abessive korvatuttamme korvatuittamme instructive — — comitative — korvattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative korvattunne korvattunne accusative nom. korvattunne korvattunne gen. korvattunne genitive korvattunne korvattujenne partitive korvattuanne korvattujanne inessive korvatussanne korvatuissanne elative korvatustanne korvatuistanne illative korvattuunne korvattuihinne adessive korvatullanne korvatuillanne ablative korvatultanne korvatuiltanne allative korvatullenne korvatuillenne essive korvattunanne korvattuinanne translative korvatuksenne korvatuiksenne abessive korvatuttanne korvatuittanne instructive — — comitative — korvattuinenne third-person possessor singular plural nominative korvattunsa korvattunsa accusative nom. korvattunsa korvattunsa gen. korvattunsa genitive korvattunsa korvattujensa partitive korvattuaan korvattuansa korvattujaan korvattujansa inessive korvatussaan korvatussansa korvatuissaan korvatuissansa elative korvatustaan korvatustansa korvatuistaan korvatuistansa illative korvattuunsa korvattuihinsa adessive korvatullaan korvatullansa korvatuillaan korvatuillansa ablative korvatultaan korvatultansa korvatuiltaan korvatuiltansa allative korvatulleen korvatullensa korvatuilleen korvatuillensa essive korvattunaan korvattunansa korvattuinaan korvattuinansa translative korvatukseen korvatuksensa korvatuikseen korvatuiksensa abessive korvatuttaan korvatuttansa korvatuittaan korvatuittansa instructive — — comitative — korvattuineen korvattuinensa