kukkoi

Ingrian

Etymology 1

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkukːoi̯sːe/, [ˈkukːŏ̞i̯s̠ː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkukːoi̯/, [ˈkukːo̞i̯]
• Rhymes: -ukːoi̯sː, -ukːoi̯
• Hyphenation: kuk‧koi

Noun

kukkoi

1. illative plural of kukko

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

kukkoi

1. (dialectal) Alternative spelling of kukko

Declension

Soikkola declension of kukkoi (type 4/kukkoi, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kukkoi	kukoit
genitive	kukoin	kukkoloin
partitive	kukkoja	kukkoloja
illative	kukkoihe	kukkoloihe
inessive	kukois	kukkolois
elative	kukoist	kukkoloist
allative	kukoille	kukkoloille
adessive	kukoil	kukkoloil
ablative	kukoilt	kukkoloilt
translative	kukoiks	kukkoloiks
essive	kukkoin	kukkoloin
exessive1)	kukkoint	kukkoloint
1) Obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 61
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215