Open main menu

FinnishEdit

EtymologyEdit

loppu +‎ peli

NounEdit

loppupeli

  1. endgame (final stage of an extended process or course of events)
  2. (chess) endgame (part of a chess game in which there are few pieces left)

DeclensionEdit

Inflection of loppupeli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative loppupeli loppupelit
genitive loppupelin loppupelien
partitive loppupeliä loppupelejä
illative loppupeliin loppupeleihin
singular plural
nominative loppupeli loppupelit
accusative nom. loppupeli loppupelit
gen. loppupelin
genitive loppupelin loppupelien
partitive loppupeliä loppupelejä
inessive loppupelissä loppupeleissä
elative loppupelistä loppupeleistä
illative loppupeliin loppupeleihin
adessive loppupelillä loppupeleillä
ablative loppupeliltä loppupeleiltä
allative loppupelille loppupeleille
essive loppupelinä loppupeleinä
translative loppupeliksi loppupeleiksi
instructive loppupelein
abessive loppupelittä loppupeleittä
comitative loppupeleineen