third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
moninkertaistuneensa
|
moninkertaistuneensa
|
accusative
|
nom.
|
moninkertaistuneensa
|
moninkertaistuneensa
|
gen.
|
moninkertaistuneensa
|
genitive
|
moninkertaistuneensa
|
moninkertaistuneidensa moninkertaistuneittensa
|
partitive
|
moninkertaistunuttaan moninkertaistunuttansa
|
moninkertaistuneitaan moninkertaistuneitansa
|
inessive
|
moninkertaistuneessaan moninkertaistuneessansa
|
moninkertaistuneissaan moninkertaistuneissansa
|
elative
|
moninkertaistuneestaan moninkertaistuneestansa
|
moninkertaistuneistaan moninkertaistuneistansa
|
illative
|
moninkertaistuneeseensa
|
moninkertaistuneisiinsa moninkertaistuneihinsa
|
adessive
|
moninkertaistuneellaan moninkertaistuneellansa
|
moninkertaistuneillaan moninkertaistuneillansa
|
ablative
|
moninkertaistuneeltaan moninkertaistuneeltansa
|
moninkertaistuneiltaan moninkertaistuneiltansa
|
allative
|
moninkertaistuneelleen moninkertaistuneellensa
|
moninkertaistuneilleen moninkertaistuneillensa
|
essive
|
moninkertaistuneenaan moninkertaistuneenansa
|
moninkertaistuneinaan moninkertaistuneinansa
|
translative
|
moninkertaistuneekseen moninkertaistuneeksensa
|
moninkertaistuneikseen moninkertaistuneiksensa
|
abessive
|
moninkertaistuneettaan moninkertaistuneettansa
|
moninkertaistuneittaan moninkertaistuneittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
moninkertaistuneineen moninkertaistuneinensa
|