third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapautensa
|
accusative
|
nom.
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapautensa
|
gen.
|
omantunnonvapautensa
|
genitive
|
omantunnonvapautensa
|
omantunnonvapauksiensa
|
partitive
|
omantunnonvapauttaan omantunnonvapauttansa
|
omantunnonvapauksiaan omantunnonvapauksiansa
|
inessive
|
omantunnonvapaudessaan omantunnonvapaudessansa
|
omantunnonvapauksissaan omantunnonvapauksissansa
|
elative
|
omantunnonvapaudestaan omantunnonvapaudestansa
|
omantunnonvapauksistaan omantunnonvapauksistansa
|
illative
|
omantunnonvapauteensa
|
omantunnonvapauksiinsa
|
adessive
|
omantunnonvapaudellaan omantunnonvapaudellansa
|
omantunnonvapauksillaan omantunnonvapauksillansa
|
ablative
|
omantunnonvapaudeltaan omantunnonvapaudeltansa
|
omantunnonvapauksiltaan omantunnonvapauksiltansa
|
allative
|
omantunnonvapaudelleen omantunnonvapaudellensa
|
omantunnonvapauksilleen omantunnonvapauksillensa
|
essive
|
omantunnonvapautenaan omantunnonvapautenansa
|
omantunnonvapauksinaan omantunnonvapauksinansa
|
translative
|
omantunnonvapaudekseen omantunnonvapaudeksensa
|
omantunnonvapauksikseen omantunnonvapauksiksensa
|
abessive
|
omantunnonvapaudettaan omantunnonvapaudettansa
|
omantunnonvapauksittaan omantunnonvapauksittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
omantunnonvapauksineen omantunnonvapauksinensa
|