opetettu

Finnish

Participle

opetettu

1. past passive participle of opettaa

Declension

Inflection of opetettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		opetettu	opetetut
genitive		opetetun	opetettujen
partitive		opetettua	opetettuja
illative		opetettuun	opetettuihin
		singular	plural
nominative		opetettu	opetetut
accusative	nom.	opetettu	opetetut
	gen.	opetetun
genitive		opetetun	opetettujen
partitive		opetettua	opetettuja
inessive		opetetussa	opetetuissa
elative		opetetusta	opetetuista
illative		opetettuun	opetettuihin
adessive		opetetulla	opetetuilla
ablative		opetetulta	opetetuilta
allative		opetetulle	opetetuille
essive		opetettuna	opetettuina
translative		opetetuksi	opetetuiksi
abessive		opetetutta	opetetuitta
instructive		—	opetetuin
comitative		—	opetettuine

Possessive forms of opetettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative opetettuni opetettuni accusative nom. opetettuni opetettuni gen. opetettuni genitive opetettuni opetettujeni partitive opetettuani opetettujani inessive opetetussani opetetuissani elative opetetustani opetetuistani illative opetettuuni opetettuihini adessive opetetullani opetetuillani ablative opetetultani opetetuiltani allative opetetulleni opetetuilleni essive opetettunani opetettuinani translative opetetukseni opetetuikseni abessive opetetuttani opetetuittani instructive — — comitative — opetettuineni second-person singular possessor singular plural nominative opetettusi opetettusi accusative nom. opetettusi opetettusi gen. opetettusi genitive opetettusi opetettujesi partitive opetettuasi opetettujasi inessive opetetussasi opetetuissasi elative opetetustasi opetetuistasi illative opetettuusi opetettuihisi adessive opetetullasi opetetuillasi ablative opetetultasi opetetuiltasi allative opetetullesi opetetuillesi essive opetettunasi opetettuinasi translative opetetuksesi opetetuiksesi abessive opetetuttasi opetetuittasi instructive — — comitative — opetettuinesi first-person plural possessor singular plural nominative opetettumme opetettumme accusative nom. opetettumme opetettumme gen. opetettumme genitive opetettumme opetettujemme partitive opetettuamme opetettujamme inessive opetetussamme opetetuissamme elative opetetustamme opetetuistamme illative opetettuumme opetettuihimme adessive opetetullamme opetetuillamme ablative opetetultamme opetetuiltamme allative opetetullemme opetetuillemme essive opetettunamme opetettuinamme translative opetetuksemme opetetuiksemme abessive opetetuttamme opetetuittamme instructive — — comitative — opetettuinemme second-person plural possessor singular plural nominative opetettunne opetettunne accusative nom. opetettunne opetettunne gen. opetettunne genitive opetettunne opetettujenne partitive opetettuanne opetettujanne inessive opetetussanne opetetuissanne elative opetetustanne opetetuistanne illative opetettuunne opetettuihinne adessive opetetullanne opetetuillanne ablative opetetultanne opetetuiltanne allative opetetullenne opetetuillenne essive opetettunanne opetettuinanne translative opetetuksenne opetetuiksenne abessive opetetuttanne opetetuittanne instructive — — comitative — opetettuinenne third-person possessor singular plural nominative opetettunsa opetettunsa accusative nom. opetettunsa opetettunsa gen. opetettunsa genitive opetettunsa opetettujensa partitive opetettuaan opetettuansa opetettujaan opetettujansa inessive opetetussaan opetetussansa opetetuissaan opetetuissansa elative opetetustaan opetetustansa opetetuistaan opetetuistansa illative opetettuunsa opetettuihinsa adessive opetetullaan opetetullansa opetetuillaan opetetuillansa ablative opetetultaan opetetultansa opetetuiltaan opetetuiltansa allative opetetulleen opetetullensa opetetuilleen opetetuillensa essive opetettunaan opetettunansa opetettuinaan opetettuinansa translative opetetukseen opetetuksensa opetetuikseen opetetuiksensa abessive opetetuttaan opetetuttansa opetetuittaan opetetuittansa instructive — — comitative — opetettuineen opetettuinensa

Anagrams

• upotteet