ortokolmio

Finnish

Etymology

orto- +‎ kolmio

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈortoˌkolmio/, [ˈo̞rt̪o̞ˌko̞lmio̞]
• Rhymes: -olmio
• Syllabification: or‧to‧kol‧mi‧o

Noun

ortokolmio

1. (geometry) orthic triangle

Declension

Inflection of ortokolmio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		ortokolmio	ortokolmiot
genitive		ortokolmion	ortokolmioiden ortokolmioitten
partitive		ortokolmiota	ortokolmioita
illative		ortokolmioon	ortokolmioihin
		singular	plural
nominative		ortokolmio	ortokolmiot
accusative	nom.	ortokolmio	ortokolmiot
	gen.	ortokolmion
genitive		ortokolmion	ortokolmioiden ortokolmioitten
partitive		ortokolmiota	ortokolmioita
inessive		ortokolmiossa	ortokolmioissa
elative		ortokolmiosta	ortokolmioista
illative		ortokolmioon	ortokolmioihin
adessive		ortokolmiolla	ortokolmioilla
ablative		ortokolmiolta	ortokolmioilta
allative		ortokolmiolle	ortokolmioille
essive		ortokolmiona	ortokolmioina
translative		ortokolmioksi	ortokolmioiksi
instructive		—	ortokolmioin
abessive		ortokolmiotta	ortokolmioitta
comitative		—	ortokolmioineen

Possessive forms of ortokolmio (type valtio)
possessor	singular	plural
1st person	ortokolmioni	ortokolmiomme
2nd person	ortokolmiosi	ortokolmionne
3rd person	ortokolmionsa